Henkilökohtaiset työkalut
(s. 1979)


Padasjoella syntynyt ja siellä vuoteen 1994 asunut Timo Hännikäinen pääsi ylioppilaaksi Helsingin Kallion lukiosta vuonna 1998. Hän on suorittanut kotimaisen kirjallisuuden, estetiikan ja filosofian opintoja Helsingin yliopistossa vuodesta 1999.

"Kirjallisuus ja kirjoittaminen on ollut minulle aina läheinen asia, mutta vakavammin ja tavoitteellisemmin aloin kirjoittamaan lukioiässä. Kävin sittemmin Oriveden opiston kesäkursseilla ja julkaisin runojani ja kritiikkejäni antologioissa. Esikoisteokseni julkaistiin vuonna 2002, mutta olin kirjoittanut sitä useamman vuoden" Hännikäinen kertoo.

"Tähänastista tuotantoani luonnehtisin klassismiksi. Tarkoitan tällä sitä, että olen kiinnostuneempi enemmän ajatuksesta kuin kielestä ja muodosta sinänsä. Koen tradition tärkeäksi ja yritän pikemminkin varioida kuin rikkoa sitä. Pyrin samanaikaisesti hallittuun ja moniulotteiseen ilmaisuun" hän jatkaa.

"Toisinaan runojeni maisema ja miljöö muistuttaa lapsuuden maisemaani Padasjoella. Näin on varsinkin tänä vuonna ilmestyvän toisen kokoelmani kohdalla. Myös sanonnan tietty hitaus ja verkkaisuus on lähellä hämäläistä puheenpartta" Hännikäinen vastaa kysymykseen siitä miten Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys näkyy hänen tuotannossaan.

Tuotanto

Runot

Istun vastapäätä. WSOY 2002. 

Kilpailevan lajin muistomerkki. Savukeidas 2005.

Osallistuminen antologioihin

Fenix: Sanataiteen yhdistyksen vuosikirja. Sanataiteen yhdistys 1999.

MotMot: elävien runoilijoiden klubin vuosikirja. WSOY 2000.

MotMot: elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2002. WSOY 2003.

MotMot: elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2003. WSOY 2004.

Omien teosten käännökset

Lehdessä "Books from Finland" 2/2003. Anselm Hollo kääntänyt runoja englanniksi.

Tekstinäyte

Silitän tuolin pehmustetta kuin vesirokkoista runoilijaa.
Jokin ei annan minun olla, tarjoilijat
menevät ristiin ravintolavaunussa.

Seinäkellon viisarit kulkevat
ympyrää kuin juna pienoisrautatiellä.

Pojat kulkevat pienoiskivääri olalla pellon laitaa,
sääliäkö varpusta vai luotia
molemmat tahtoisivat vain lentää!

Jokin ei anna olla. Puhelinlangalla harakan
tasainen nevermore. Odotan varjoa
tulemaan vastaan höyryävälle laiturille,
kivenhauraita silmiä katsomaan omiini.

Istun vastapäätä, 2002.