Henkilökohtaiset työkalut


s. 1924 Viipuri
k. 1998 Ranska, Neuilly-Sur-Seine

Tietoa kirjailijasta

Tyyne Saastamoinen kirjoitti ylioppilaaksi Lahdessa (1944) ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa valtiotieteitä ja työskenteli Etelä-Suomen Sanomien ja Lahti-lehden toimittajana 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän muutti toisen avioliittonsa myötä Ranskaan 1950-luvulla.
Hänet palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla vuosina 1964 ja 1970.

"Runoilijana paremmin tunnettu Tyyne Saastamoinen on myös yksi viisikymmenluvun modernin proosan mestareista", kuvailee Maria Säntti (1998) Saastamoisen tuotantoa. "Osa aikalaiskritiikkiä suositteli hänenkin henkilöhahmoilleen itse elämää, jotta olemattomien ongelmien vatvominen lakkaisi. Suurimmaksi osaksi vastaanotto oli kuitenkin ylistävää" Säntti kirjoittaa.

Saastamoisen esikoisteos, novellikokoelma Ikoni ja Omena ilmestyi vuonna 1954. Kirjallisuuskriitikko Toini Havu esitteli kirjan innostuneesti Helsingin Sanomissa: "Tekijä on ensikertalainen, mutta kiistaton taiteilija. Kaikki hänen kirjoittamansa lähtee keskuksista, originellein ilmaisuin, originellein ajatusyhtymin, piittaamatta siitä, avautuvatko kirjailijan tiet myös lukijalle. 
(HS 10.12.1998)

Tuotanto

Runo- ja novellikokoelmat

Ikoni ja omena. Otava 1954. (novellikokoelma)

Tulikukka. Otava 1957. (novellikokoelma)

Vanha portti. Otava 1959. (novellikokoelma)

Yön sarvet. Otava 1960. (runoja)

Jääkausi. Otava 1962. (runoja)

Jokainen vuodenaika. Otava 1963. (novellikokoelma)

Olen lähtenyt kauas. Otava 1965. (runoja)

Vieras maa. Otava 1969. (runoja)

Ehkä tämä on vain syksyä. Otava 1972. (runoja)

Valitut runot. Otava 1975. 

Perhosen siivissä keltainen tuuli: runoja. Otava 1975.

Hiljaa, hyvin hiljaa teen päivistäni kirjaa. Otava 1976.

En etsi vain itseäni: runoja. Otava 1978.

Vielä rannalla kuu: runoja. Otava 1982.

Poémes. Rivages [1986].

Ruhtinaslintu: valitut runot 1960-86. Otava 1987.

Hiljaiset jumalat. Otava 1992. (runoja)

Tehän tiedätte ajan: runoja. Otava 1994.

Niin kuin kyyhkynen: valittu proosa. Otava 1998.

Le livre de mes jours. Club Zéro 2003.

Tekstinäyte

Vielä vielä rannalla kuu,
sen hopeakasvot,
kuun hiljainen valo aalloilla
- maisema
kevyt kuin uni,
kuu kylvänyt 
vakoonsa murheen.

Vielä rannalla kuu, 1982.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 592-593.
  • Maria Säntti. Helsingin Sanomat 15.8.1998.
  • Helsingin Sanomat 10.12.1998.