Henkilökohtaiset työkalut
Kyllikki Pitkänen


(s. 1931)

os. Virtanen

Tietoa kirjalijasta


Lahtelaissyntyinen ja siellä 20 vuotta asunut Kyllikki Pitkänen on valmistunut peruskoulunopettajaksi ja työskennellyt opettajana (1952-90) sekä kirjailijana.

Kirjailijan harrastuksiin kuuluvat uinti, elokuvat, ruuanlaitto ja NNKY.
Hänen ensimmäiset tekstinsä julkaistiin Etelä-Suomen Sanomien "Kasvavien kerhossa" ja myöhemmin hän sai Nuoren Voiman liiton pronssimerkin. "Aloin varsinaisesti kirjoittaa vasta 1974" hän kertoo.

"Minulla on viisi julkaisematonta rakkauskertomusta. Ne kaikki tapahtuvat Lahden keskustassa" hän vastaa kysymykseen siitä, miten Päijät-Häme näkyy hänen tuotannossaan. "Antologian En mie Karjalaa unoha novellini Keltainen kumipallo tapahtuu Lahdessa" hän jatkaa.

Tuotanto

Romaanit

Ruotsinsalmen kuningatar. WSOY 1975.

Ruotsinsalmi palaa. WSOY 1977.

Kuninkaan rakkaus. WSOY 1987.

Sinisen laukun arvoitus. ET -lehti 1991.

Näytelmät ja kuunnelmat

Ruotsinsalmen mainingit : näytelmä, 1978. (yhdessä Aila Tiihosen kanssa) 

Koulutonttu kadoksissa : satukuunnelma. YLE 1985.

Totuuden peili : satukuunnelma.YLE 1987

Naisen kunnia : näytelmä, 1990.

Kymin keisari : näytelmä, 1992.

Monologit

Ruotsinsalmen Maria, 1990.

Viimeinen tanssi, 1995.

Kantaatit

(säv. Osmo Pitkänen)

Ruotsinsalmen kotka, 1978.

Kirjokansi, 1982.

Kuninkaasi tulee (jouluevankeliumi), 1991.

Tulitikkutyttö : pienoisooppera, 1981.

Toivo koulussa (Toivo Pekkanen) musiikkikuv.. 1980.

Osallistuminen antologioihin

Peikonlehti (kirjailijayhdistys Paltta)., 1992.

En mie Karjalaa unoha. Kouvolan kaupunki 2004.

Tekstinäyte

Salaisuus

Saari oli nukahtanut keskipäivän uneen. Vain silloin tällöin meren aaltojen pehmeä hyväily ulottui rantaviivaa kauemmas. Männyt torkkuivat kesähelteessä. Koivujen vihreät lehdet antoivat auringon kullata itsensä. Valkeat kanervat odottivat ylväinä, että joku todellinen luonnontuntija löytäisi ne. Ja kaiken yllä leijui valkeiden mesiangervojen voimakas tuoksu houkutellen keskipäivän suloiseen raukeuteen saaren jokaisen elävän olennon.

Syvä lahtikin nukkui. Se oli piilossa kahden korkean kallioniemen välissä. Viisikymmentä syltä leveänä se avasi tien suojaisasta sylistään niille, jotka halusivat nähdä enemmän, kuulla enemmän ja kenties ymmärtää vähemmän, mitä saaren kallioilla istuessaan tai sen polkuja vaeltaessaan saattoivat kulkea.

Tällä hetkellä oli lahden pohjukassa, eräässä sen syvimmistä kohdista, ankkuroituna venäläinen tykkipursi. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että pursi oli täysin sopusoinnussa saaren rauhan kanssa. Mitään niin sotaisaa kuin tykit ei löytynyt, katsahtipa sitten keulaan tai perään. Ja muutenkin alus oli kuin sotalaiva jota hyvä haltijatar on koskettanut, saaden sen hohtamaan kauniin punertavana ja tavallisesti niin epämääräisen ruuman muuttumaan mitä parhaimmaksi uivaksi pikkuhuvilaksi...

Ruotsinsalmen kuningatar, 1975.