Henkilökohtaiset työkalut
Anni Kaste


s. 1876 Nastola (Kumian kylä)
k. 1961 Lahti
Kastegren, kirjailijanimeltään Anni Sala

Anni Kaste työskenteli mm. toimittajana ja Naisten Ääni-lehden toimitussihteerinä vuodesta 1930. Vuonna 1940 hän muutti takaisin kotikyläänsä Nastolan Kumialle, missä hän asui lähes lopun ikäänsä.

Anni Kasteen kirjailijanura alkoi novellikokoelmalla Vastarannalla vuonna 1908. Sitä ennen hän oli kirjoitellut sanoma- ja aikakauslehtiin. Häneltä ilmestyi lukuisia romaaneja ja runo- sekä novellikokoelmia, viimeisimpänä runokokoelma Iltatie vuonna 1946 kirjailijan 70-vuotispäivänä. Näiden lisäksi hän kirjoitti useita irrallisia runoja ja novelleja.
Nastolalainen luonto on toiminut innoittajana hänen kuvauksissaan ja ehkä aiheissaankin.

"Kumian kylä on hänen synnyinpaikkansa ja siellä kirjailijan ajatukset jatkuvasti askartelevat. Virkatalonvuokraaja Karl Lindeberg ja hänen Karoliina-rouvansa vuokrasivat aikoinaan Kumialta talon ja siellä suuren perheen Anni-tytär oppi rakastamaan kaunista luontoa ja antamaan vilkkaalle mielikuvitukselleen vapaat vallat. Kynä hänen kädessään teroittui jo 13-14-vuotiaana ja ensimmäiset runot ja kertomukset näkivät päivänvalon. . .
Hän kertoo vanhasta myllystä, hän kertoo kivistä ja kannoista, joilla istuen hän ensimmäiset kirjailunsa suoritti. Sillä kotikylä on ikuisesti piirtynyt hänen ajatusmaailmaansa ja se on vuosien vieriessä antanut virikkeitä myös kirjailijanäkemykselle, eritoten luonnonkuvauksille. Kukkaisjärvi ja Salajärvi ovat olleet rakkaat kotijärvet. Ehkäpä tarkka lukija on ollut valmis sijoittamaan eräiden romaanien aihepiirejä nastolalaisiin talo- ja kartanonäkymiin, vaikka kirjailijan oma ilmaisu on ne piirtänyt muistiin sieltä käsittämättömästä, joka antaa sanalle siivet ja ikuistaa sen."
(Hollolan Lahti 1961)

Tuotanto

Romaanit

Annikki. Otava 1909.

Hänen armonsa kasvatti. Otava 1910.

Pimeällä tiellä. Otava 1912.

Elämän polska. Otava 1917.

Olli Ruudin morsian. Otava 1918.

Suurin koetus, 1920.

Umpikuja, 1921.

Vapain käsin, 1948.

Runot, novellit, esseet, aforismit ja muut kokoelmat

Vastarannalla, 1908.

Pilviä : novelleja. Otava 1911.

Marraskuun ilta : novelleja. Otava 1913.

Lumihiutaleita : novelleja. Otava 1915.

Siihen voi luottaa : novelli. 1916.

Vapautus. Otava 1919.

Kun rakkaus velvoittaa, 1922.

Tulvivat virrat, 1923.

Nurmikon avain, 1928.

Ihmisiä, jotka jaksavat seistä yksin, 1942.

Iltatie : runoja. Otava 1946.

Näytelmät

Kertun kepposet : huvinäytelmä yhdessä näytöksessä, 1901.

Vuoroin vieraissa : yksinäytöksinen huvinäytelmä, 1922.

Tekstinäyte

Laulu Nastolalle

Oman syntymäseutumme kiitosta soi
tämä rinnasta raikuva virsi.
Oi kuinka ylväät on harjanteet
ja järviketjujen kimmelveet.
Pois täältä on sydänten kirsi...

Olet kauneuden perintömaa
ja pelloissas syvä multa.
Kun vainiot tuulessa aaltoaa
niin ihmismielen riemuun saa
tuo tähkien luonnonkulta.

Niin kulki edelleen armas maa
ja edelleen kasva ja nuorru.
Jos vaikea vaihe saavuttaa
sen alle et koskaan sortua saa,
ylös siitäkin uutena suorru.

Kumialla 20.3.1959
(lähde: Hollolan Lahti 1961:1, s. 11)

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 339-340.
  • Lahti 1961:1, no. 29, s. 4.
  • Hollolan Lahti 1961:1, s. 10.