Henkilökohtaiset työkalut

Arno Forsius

Antero Puolanne (1911–1976) lääkärinä Hollolassa, Nastolassa ja Lahdessa

Perhe ja opiskelu

Antero Puolanne toimi lääkärinä Lahden seudulla lähes kolme vuosikymmentä, vähän yli puolet ajasta Hollolan ja Nastolan kuntien palveluksessa ja vähän vaille puolet ajasta Lahden kaupungin palveluksessa. Sen lisäksi hän teki merkittävän työn teollisuus- ja liikelaitosten lääkärinä sekä yksityisten lääkäripalvelujen kehittäjänä.

Raimo Antero Puolanne (vuoteen 1931 Spolander) syntyi 2.11.1911 Helsingissä ja kuoli 16.2.1976 Lahdessa. Hänen vanhempansa olivat kamreeri, tullitarkastaja Raimo Niilo Spolander ja Hilma Vilhelmiina Venhola (aik. Wathén). Antero Puolanne tuli ylioppilaaksi Helsingissä Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1931. Sen jälkeen hän alkoi opiskella lääketiedettä Helsingin yliopistossa, valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1935 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1945. Opiskelu oli välillä pitkän aikaa keskeytyneenä sotavuosien johdosta.

Puolanne solmi vuonna 1941 avioliiton Liisa Annikki Aholan kanssa, joka oli syntynyt 11.10.1918. Puolison vanhemmat olivat johtaja Juhani Heikki Ahola ja Hilja Maria Kutila. Antero ja Liisa Puolanteen perheeseen syntyi kaksi tytärtä, Ritva Liisa vuonna 1942 (lastenhoitaja) ja Arja Tuulikki vuonna 1944 (laboratoriohoitaja, avioit. Valtari). Liisa Puolanne kuoli vuonna 1986.

Opiskelunsa aikana Puolanne toimi amanuenssina Helsingin yleisen sairaalan lastentautien osastossa ja Naistenklinikassa, Suomen Punaisen Ristin Sairaalassa sekä Helsingin kaupungin Kivelän sairaalassa ja kulkutautisairaalassa. Hän teki myös opintomatkan Saksaan vuonna 1936. Lisäksi hän oli Valtion kansanravitsemuskomitean tutkijana vuosina 1936 ja 1937.

Vuosien 1939–1940 talvisodan johdosta Puolanne palveli sotasairaalan lääkärinä 4 kk, divisioonan lääkärin apulaisena 4 kk ja pataljoonan lääkärinä 3 kk. Vuosien 1941–1944 jatkosodan aikana hän palveli patteriston lääkärinä 11 kk, rykmentin lääkärinä 27 kk ja sotasairaalan lääkärinä 3 kk. Hänet ylennettiin reservin lääkintäluutnantiksi vuonna 1940 ja lääkintäkapteeniksi vuonna 1943. Hänelle myönnettiin seuraavat kunnia- ja ansiomerkit: VR 4, VR 2 tlk, VR 3, Lapin risti 1940, Mm 1939–1940, Mm 1941–1945.

Lääketieteen kandidaatiksi valmistuttuaan Puolanne toimi opiskeluaikana Lopen vt. kunnanlääkärinä 2 kk vuonna 1939, Inarin ja Utsjoen vt. aluelääkärinä 2 kk vuonna 1941, Kokemäen vt. kunnanlääkärinä 11 kk vuonna 1942 sekä Hämeenkyrön vt. kunnanlääkärinä ja Kyröskosken tehtaanlääkärinä 3,5 kk vuonna 1945.

Valmistumisensa jälkeen Puolanne oli Helsingin kulkutautisairaalassa ylimääräisenä apulaislääkärinä 3 kk vuonna 1945 ja hoiti Viljakkalan kunnanlääkärin virkaa 5 kk vuonna 1946. Sen jälkeen hänet valittiin vuonna 1946 Tammelan kunnanlääkäriksi.

Puolanne oli Nuorten Lääkärien Yhdistyksen, Suomen Lääkäriliiton, Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin, Lastenlääkäriyhdistyksen, Pohjoismaiden lastenlääkäriyhdistyksen, Lääkintäupseeriliiton ja Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsen.

Hollolan ja Nastolan kunnanlääkärin viran perustaminen

Hollolan kunnanlääkärinä toiminut Juho Adolf (Atte) Kantala valittiin Hollolan piirilääkärin virkaan kesällä 1935. Sen seurauksena Hollolan kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa kunnanlääkärin viran ja kunta jäi silloin ilman kunnanlääkäriä yli 12 vuoden ajaksi. Kunta sopi kuitenkin Kantalan kanssa kunnalliskodin ja lastenkodin sairaiden sekä kulkutautisairaalan potilaiden hoidosta.

Hollolan terveydenhoitolautakunta teki vuonna 1941 esityksen kunnanlääkärin palkkaamiseksi heti kun olosuhteet sen sallivat, jolloin kunnassa samalla aloitettaisiin äitiyshuolto ja lastenhoidon neuvonta kaikessa laajuudessaan. Suunnitelma ei kuitenkaan edistynyt jatkosodan alkamisen vuoksi. Terveydenhoitolautakunta ehdotti vuonna 1943 uudelleen kunnanlääkärin viran perustamista, mutta vasta sodan päätyttyä. Asian hoitamista varten valittu toimikunta esitti viran perustamista yhdessä Nastolan kanssa. Joulukuussa 1943 pidetyssä Hollolan kunnanvaltuuston kokouksessa ei vielä tehty päätöstä, "koska kaikki valtuutetut eivät halunneet tällä kertaa mielipidettään esittää." Lopulta valtuusto päätti huhtikuussa 1944 perustaa yhteisen kunnanlääkärin viran Nastolan kanssa, mutta samalla päätettiin, ettei virkaa vielä julisteta haettavaksi sota-ajan johdosta.

Sodan päätyttyä syksyllä 1944 Hollolan terveydenhoitolautakunta ehdotti kuntien yhteisen kunnanlääkärin viran julistamista haettavaksi heti, niin että se voitaisiin täyttää toukokuun alusta 1945. Keväällä 1945 Hollolan terveydenhoitolautakunta teki kuitenkin esityksen Nastolan kunnan kanssa tehdyn sopimuksen purkamisesta ja oman kunnanlääkärin palkkaamisesta, mutta valtuusto pysyi entisessä päätöksessään. Huhtikuussa 1945 tehtiin lahtelaisen yksityislääkärin Helvi Knuuttilan kanssa sopimus, että hän toimii tarvittaessa lastenneuvolalääkärinä, kunnes kunnanlääkärin virka saataisiin täytetyksi.

Kunnanlääkärin viran auki julistamisen esteenä oli vielä sopivan asunnon puute. Sen vuoksi Hollolan kunta päätti syyskuussa 1945 ostaa rakenteilla olevasta Osuuskunta Hämeenportin talosta (Saimaankatu 3 – Oikokatu 4) noin 75 neliömetrin suuruisen huoneiston tarkoitusta varten. Samalla Nastolan kunta osti sen vierestä yhtä suuren huoneiston, jolloin ne yhdistämällä saatiin kunnan­lääkärille riittävän suuri huoneisto asuntoa ja vastaanottoa varten.

Samanaikaisesti valmisteltiin kunnanlääkärin ohjesääntöä. Hollolan terveydenhoitolautakunta katsoi, että kunnanlääkärillä tuli olla neljä vastaanottopäivää viikossa ja että hänen oli pidettävä Hollolassa kerran kuukaudessa vastaanotto kirkonkylässä ja ainakin kerran kuukaudessa Vesalan terveystalolla. Kunnanlääkärin ohjesääntö vahvistettiinkin sen mukaisesti ja kunnanlääkärin asuinpaikaksi tuli Lahti.

Kunnanlääkärin vaali tapahtui vasta syksyllä 1947 ja virkaan valittiin Tammelan kunnanlääkäri Antero Puolanne, joka otti viran vastaan 1.1.1948. Silloin Nastola sai ensimmäisen kunnanlääkärinsä ja Hollolan kunnanlääkärin virka oli ehtinyt olla lakkautettuna yli 12 vuoden ajan. Lahdessa toimi kuitenkin piirilääkäri sekä useita yksityisiä lääkäreitä, joiden vastaanotoilla kuntien asukkaat saattoivat käydä.

Hollolan ja Nastolan kunnanlääkäri

Antero Puolanne aloitti vuoden 1948 alussa työnsä Hollolan ja Nastolan kunnanlääkärinä. Hän asui ja piti vastaanottoa molempien kuntien puoliksi omistamassa huoneistossa (Saimaankatu 3–5). Jo vuonna 1949 Puolanne muutti asumaan Lahden kauppatorin laidalla olevaan Hollolan Säästöpankin toimitaloon (Mariankatu 12 – Aleksanterinkatu 11) ja myös kunnanlääkärin vastaanotto muutti samaan taloon. Asunnon osoite oli Mariankatu 12 B ja kunnanlääkärin vastaanoton osoite oli Aleksanterinkatu 11, III krs. Puolanteen tiedetään arvostaneen erityisesti asumista keskikaupungilla ja vilkkaan kauppatorin laidalla.

Kunnanlääkäri oli terveydenhoitolautakunnan itseoikeutettu jäsen ja yleisen käytännön mukaan hänet valittiin tavallisesti sen puheenjohtajaksi. Puolanne toimikin Hollolan ja Nastolan terveydenhoitolautakuntien puheenjohtajana vuosina 1948–1962. Tehdyn sopimuksen mukaan kunnanlääkäri otti vastaan potilaita kahdesti kuukaudessa Hollolan kirkonkylässä sekä kerran kuukaudessa Paimelassa ja Herralassa. Lisäksi kunnanlääkäri toimi äitiys- ja lastenneuvoloiden, kansakoulujen ja vanhainkodin lääkärinä.

Hollolalla ja Nastolalla ei ollut lainkaan omia sairaansijoja, vanhainkodin sairaansijoja lukuun ottamatta, minkä vuoksi sairaalahoitoa tai -tutkimuksia vaativat potilaat ja synnyttäjät oli lähetettävä Lahden kaupunginsairaalaan, Hämeenlinnan lääninsairaalaan tai Helsingin yleiseen sairaalaan eli yliopistoklinikkaan. Muita mahdollisuuksia tarjosivat Lahden yksityissairaala sekä sairaansijatilanteen salliessa Lahdessa toimiva Keskussotilassairaala 2. Puolanteen hyvät henkilökohtaiset suhteet helsinkiläisiin lääkäreihin helpottivat potilaiden saantia Helsingin yliopistoklinikkaan.

Hollolan kunta sai vuonna 1954 valmiiksi Pyhäniemen alueelle uuden vanhainkodin ja sen lähellä sijaitsevan B-mielisairaalan. Siitä lähtien kunnanlääkäri Puolanne toimi myös Hollolan B-mielisairaalan (myöh. Pyhäniemen sairaala) vastaavana lääkärinä.

Lääkintöhallitus kehotti vuonna 1954 Hollolan ja Nastolan kuntia perustamaan toisen kunnanlääkärin viran, mutta Hollolan kunnanhallitus katsoi, että asia ei ollut ajankohtainen vuonna 1956 Lahteen tapahtuvan aluesiirron johdosta. Lääkintöhallitus hyväksyikin sittemmin, että Hollolan ja Nastolan yhteistä kunnanlääkäripiiriä saatiin edelleen hoitaa yhdellä kunnanlääkärillä.

Hollolan ja Nastolan kunnat suunnittelivat vuonna 1957 sairaansijojen varaamista Lahden yksityissairaalasta, mutta päätöstä ei tehty. Hollolan kunta puolestaan kävi samana vuonna neuvotteluja mahdollisuudesta saada käyttöönsä sairaansijoja Lahden kaupunginsairaalasta, mutta sairaansijojen suuren kuormituksen vuoksi se ei ollut mahdollista. Hollolan kunnanhallitus käsitteli sairaala-asiaa toistuvasti vuonna 1958.

Neuvottelujen jälkeen päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan Hollola ja Nastola perustivat vuoden 1959 alussa yhteisen kunnansairaalan. Sitä varten vuokrattiin Lahden yksityissairaalasta 15 sairaansijaa, joista Hollolan osuus oli 8 ja Nastolan osuus 7 sairaansijaa. Potilaiden hoidosta vastasivat yksityisesti lahtelaiset erikoislääkärit. Hallinnollisesti kunnanlääkäri Puolanne toimi Hollolan ja Nastolan kunnansairaalan johtavana lääkärinä. Yhteisen kunnansairaalan hallintoa muutettiin vuoden 1962 alusta siten, että siitä vastasivat Hollolan kunnanvaltuusto sekä kuntien yhteinen sairaalalautakunta, johon kuului kolme edustajaa Hollolasta ja kaksi Nastolasta.

Nastolan kunta ehdotti vuonna 1960 kunnanlääkäripiirin jakamista ja oman kunnanlääkäripiirin muodostamista vuoden 1963 alusta. Lääkintöhallituksen hyväksymän suunnitelman toteutuessa kunnanlääkäri Puolanne siirtyi kuntien yhteisestä virasta Hollolan kunnanlääkärin virkaan, josta hän kuitenkin erosi jo vuoden 1963 aikana. Hänen jälkeensä Hollolan kunnanlääkäriksi tuli syyskuussa 1963 Aaro Meisalmi.

Puolanne oli kaikissa töissään määrätietoinen, suoraviivainen ja ripeä. Vain siten oli mahdollista selviytyä laajan kunnanlääkäripiirin suuresta työmäärästä. Kunnanlääkärinä toimiessa yhteistyö terveyssisarien ja kätilöiden kanssa oli tärkeää, ja sitä tehtiin varsinkin kansakoulujen terveystarkastuksissa, äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä rokotustilaisuuksissa. Terveyssisaret huolehtivat myös potilaiden kodeissa lääkärin määräämistä lääkepistoksista ja muista hoitotoimenpiteistä. Kotisynnytykset päättyivät kokonaan 1950-luvun alussa ja jo sitä ennen vaikeat tapaukset lähettiin aina synnytyslaitoksiin. Luottamus lääkärin ja kentällä toimivien työntekijöiden välillä helpotti toimintaa, koska silloin asioita voitiin hoitaa usein puhelimitse, tarvitsematta ryhtyä hankalampiin toimenpiteisiin. Terveydenhoitajan neuvot saattoivat olla kullan arvoisia myös, kun kunnanlääkärin piti löytää omalla autolla kotikäynnille kunnan syrjäkylillä aikana, jolloin teiden viitoitus oli lähes olematon.

Kunnanlääkärin viran ohella Antero Puolanne toimi myös yksityislääkärinä, kuten melkein kaikki virkalääkärit siihen aikaan tekivät. Hän oli lisäksi eräiden teollisuus- ja liikelaitosten sekä oppikoulujen lääkärinä. Hänen osuutensa yksityisen lääkäritoiminnan edellytysten kehittämisessä Lahdessa muodostui hyvin merkittäväksi. Kun Lääkintälaboratorio Hemosta muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1952, tuli Puolanteesta sen toimitusjohtaja, ja hän hoiti tätä tehtävää joulukuuhun 1968 saakka.

Puolanne oli Lahden sairausvakuutustoimikunnan lääkärijäsen vuosina 1964–1967. Hän osallistui lisäksi lääkärien järjestötoimintaan, mm. Suomen Lääkäriliiton Lahden seudun paikallisosaston sihteerinä vuosina 1952–1966 ja Kyminlaakson Lääkäriseuran sihteerinä vuosina 1959–1961.

Puolanne oli mukana myös useiden kansalaisjärjestöjen toiminnassa. Tammelassa hän oli Mannerheimliiton piiriosaston johtokunnan varapuheenjohtaja sekä Hollolassa ja Lahdessa liiton piiriosaston johtokunnan jäsen. Lisäksi hän oli Hollolassa Suomen Punaisen Ristin ja Pohjola-Norden -yhdistyksen piiriosaston johtokunnan jäsen. Lahdessa hän oli mukana myös Rotary -toiminnassa Salpausselän Rotaryklubin jäsenenä ja sen I varapresidenttinä vuosina 1961–1962.

Sairaalalääkärinä Lahdessa

Hollolan kunnanlääkärin virasta Puolanne siirtyi vuonna 1963 Lahden kaupunginsairaalan lasten- ja tartuntatautien osastoryhmän osastonlääkäriksi. Osastoryhmän ylilääkärinä oli silloin Kaarlo Lounavaara. Samalla Puolanne toimi Lahden kaupungin lastenneuvolan lääkärinä vuodesta 1963 alkaen. Hän oli edelleen Hemo Oy:n toimitusjohtaja vuoteen 1968 ja hän piti siellä myös yksityisvastaanottoa kuolemaansa saakka.

Jalkarannan B-mielisairaalan sairaalan ylilääkäri Aimo Anttila jäi eläkkeelle toukokuun lopussa 1968. Hän oli hoitanut samalla o.t.o. kaupunginsairaalassa sijainneen psykiatrian osaston osastonlääkärin virkaa. Hänen seuraajakseen tuli psykiatrian erikoislääkäri Olli Sirola ja vuoden 1969 alusta kaupunginsairaalan psykiatrian osaston osastonlääkärin virka muutettiin ylilääkärin viraksi. Samalla kaupunginsairaalan psykiatrian osaston ja Jalkarannan sairaalan lääkärien tehtävät eriytettiin toisistaan, päivystystä lukuun ottamatta. Silloin Jalkarannan sairaalan ylilääkärin virka jäi ilman vakinaista hoitajaa.

Samoihin aikoihin Lahden kaupunginsairaalassa oli toteutettava toiminnan laajenemisen johdosta järjestelyjä lastentautien osaston lääkärinviroissa. Puolanteen suostumuksella tehtiin silloin päätös siirtää hänet lastentautien osastonlääkärin virasta lokakuun puolivälissä 1969 Jalkarannan sairaalan ylilääkärin virkaan. Viime mainitusta virasta Puolanne siirtyi eläkkeelle marraskuun lopussa 1974. Hän ehti olla eläkkeellä vain hieman runsaan vuoden ennen kuolemaansa.

Kuorolaulua ja matkailua

Antero Puolanne tunnettiin ystävien keskuudessa lempinimellä ”Bimbo”. Hän oli seuraelämässä aina iloinen ja leikkiä laskeva. Mieskuorolaulu oli hänen merkittävä harrastuksensa jo opiskeluajoista lähtien. Hän kuului tenorina Ylioppilaskunnan Laulajiin ja hän lauloi usein kuorojen solistina. Puolanne oli Ylioppilaskunnan Laulajien Euroopan, Baltian ja Yhdysvaltojen matkakuoron jäsen. Jatkosodan aikana Puolanne oli Itä-Karjalan rintama-alueella Uhtuan mieskuoron johtajana.

Myöhemmin Puolanne kuului Laulu-Miehiin ja oli sen Skandinavian, Euroopan, Keski-Euroopan ja Itävallan matkakuorojen jäsen. Puolanne sai Ylioppilaskunnan Laulajien kunniamerkin vuonna 1947 ja Suomen Mieskuoroliiton 25 -vuotisruusukkeen samoin vuonna 1947. Lahteen muutettuaan Puolanne liittyi vuonna 1948 Lahden Mieskuoroon. Kuoron 60-vuotishistoriikin mukaan hän oli ”korkea, voimakas ja mahtava tenori”. Hän erosi Lahden Mieskuorosta vuonna 1959 ja sai kuoron 10-vuotishopeamerkin. Lauluharrastukseen liittyi myös äänilevyjen keräily. Puolanteella olikin varsin mittava kokoelma "vanhan ajan" ns. savikiekkoja, pääasiallisesti kuorojen ja solistien lauluesityksiä.

Puolanne esiintyi usein solistina eri juhlatilaisuuksissa. Iltajuhlissa yleisöllä oli suorastaan tapana vaatia Puolanteelta lauluesityksiä. Silloin alkoi tavallisesti rytmikäs toistuva huuto ”Annina, Annina, Annina ----”, sillä tämä Oskar Merikannon säveltämä laulu oli Puolanteen suuria bravuurinumeroita. Laulullaan ”kultakurkkuinen” Puolanne ”saavutti kaikkien naisten rakkauden ja miesten kateuden”, kuten Kyminlaakson Lääkäriseuran vuoden 1954 vuosijuhlan selostuksessa mainitaan.

Puolanne oli innostunut matkailija. Osittain siihen olivat ilmeisesti syynä opiskeluaikoina alkaneet kuoromatkat. Jatkosodan jälkeen matkustaminen ulkomaille oli vaikeaa passien, viisumien ja hankalien yhteyksien vuoksi. Vähitellen mahdollisuudet paranivat ja kiinnostus matkailua kohtaan lisääntyi. Puolanne otti lukuisien matkojensa aikana paljon valokuvia ja 1950-luvulta alkaen myös runsaasti kaitafilmejä. Matkailuinnostuksen herättäjänä Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenten ja heidän perheidensä keskuudessa oli ennen kaikkea Puolanne, joka toimi seuran sihteerinä vuosina 1959–1961. Tuttu ja viihtyisä seurue saattoivat ratkaisevasti lisätä matkoista koituvaa hyötyä ja huvia. Puolanne ja eräät muut seuran jäsenet suunnittelivat tavallisesti yhdessä matkojen kohteet ja niiden ohjelman. Sen jälkeen Puolanne huolehti matkan käytännön järjestelyistä jonkin matkatoimiston kanssa ja toimi myös matkan johtajana. Seuran ulkomaanmatkojen kohteista voidaan mainita esim. Tukholma vuonna 1960, Leningrad (Pietari) vuonna 1961, Kreikka vuonna 1963, Espanja vuonna 1965, Turkki, Libanon ja Egypti vuonna 1968 sekä Unkari ja Itävalta vuonna 1971. Seuran yhteiset ulkomaanmatkat päättyivät 1970-luvun alussa, jolloin yksityisten matkojen ja matkatoimistojen järjestämien seuramatkojen suosio lisääntyi.

Puolanteen perheellä oli huvila ”Tuulensuu” (aik. ”Laaksosen huvila”) Jalkarannassa nykyisen Kankolan alueella, vähän matkaa entisen Honkapirtin sijaintipaikasta Kiikunkärkeen päin. Tuulensuu oli satulakattoinen 2-kerroksinen hirsihuvila, jonka yläkerrassa oli viistokattoisia huoneita. Rannassa oli sauna sekä pitkä uimalaituri, jonka päässä oli uimakoppi. Puolanteilla oli myös oma moottorivene. Huvilarakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1996 perustuksiaan myöten. Siinä tuhoutuivat tyttärien kertoman mukaan lähes kokonaan myös Antero Puolanteen valokuvat, kaitafilmit ja äänilevyt.

Kirjoitus on valmistunut marraskuussa 2007. Julkaistu: Antero Puolanne lääkärinä Hollolassa, Nastolassa ja Lahdessa. "Se oli sihin aikaan, kun sika aitaa tek", Hollolan kotiseutukirja XXI: 157–164. Hollolan kotiseutuyhdistys ry. Lahti 2007.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/puolanne.htm

Lähteitä

  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.
  • Forsius, A.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984, Lahti 1983.
  • HEMO OY 50 V 1947–1997. Toim. K. Ratia. Hemo Oy. Lahti 1997.
  • Lahden Mieskuoro 60 v. 1904–1964. Lahti 1964.
  • Suomen lääkärit – Finska Läkare 1952, 1957, 1962, 1967, 1972. Suomen Lääkäriliitto.
  • Väänänen, K.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1959, Lahti 1959.
  • Etelä-Suomen Sanomat 2.11.1961, kirjoitus Antero Puolanteen 50-vuotispäivän johdosta.


Haastattelut

  • Ritva Puolanne, puhelinhaastattelu 6.8.2007.
  • Arja Valtari (o.s. Puolanne), puhelinhaastattelu 7.8.2007.
  • Terttu Alitalo, puhelinhaastattelut 7.8.2007 ja 29.8.2007.
  • Marja Partanen, puhelinhaastattelu 30.8.2007.