Henkilökohtaiset työkalut

(s. 1963) ent. Sallamo

Tietoa kirjailijasta

Helsingissä syntynyt, nykyisin lahtelainen Sallamo-Lavi on valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi Vaasan yliopistosta ja toiminut freelancesuomentajana ja freelancetoimittajana vuodesta 1988.
Harrastuksiin kuuluvat esoteria ja kaukomatkailu.
Hänet on palkittu erinäisillä Otavan tunnustuspalkinnoilla, viimeksi vuonna 2003.

Sallamo-Lavin tuotanto käsittää kirjan unista ja tietoisuudesta sekä miesvitsikirjan. Hänen kolmas kirjansa Parhaat iskurepliikit on juuri valmistunut. Sallamo-Lavi kuvaa kirjoittamista luonnollisena jatkeena suomennostyölle, jota hän on tehnyt jo 16 vuotta. Hän on suomentanut n. 50 teosta, tasapuolisesti proosaa ja tietokirjallisuutta.
Päijät-Häme tai päijäthämäläisyys ei toistaiseksi paljonkaan heijastu hänen tuotannossaan. Työn alla on kuitenkin dekkari, joka sijoittuu Asikkalaan.

Tuotanto

Vitsikirjat

Kolmijalkaiset ystävämme : miesvitsejä. Otava 2004.

Parhaat iskurepliikit. Otava 2005.

Kolmijalkaisen paluu. Otava 2007.

Muu tuotanto

Unen näkeminen. Ajatus kustannus 2001.

Unen näkeminen.Ajatus Kirjat 2001.

Rakkaus antaa siivet. Mietevalikoimakirja. Otava 2008.

Onnen ovi on auki. Mietevalikoimakirja. Otava 2008.

Hannan päiväkirja 1917-1932: Dokumentti nuoren naisen elämästä Lahdessa kansalaissodan pyörteissä. Ilmestynyt omakustanteena, yhteistyönä Päivi Polameren kanssa. Ecapaino 2008.

Uniavain. Otava 2009.

Anuirmelin elämästä voi lukea teoksesta Matka yli ymmärryksen (Helsinki, Avain, 2011), jonka Heikki Saure on kirjoittanut Anuirmelin kokemusten pohjalta.

Tekstinäyte

Unessa olin suuressa talossa. Siellä asui kaunis, tumma nainen, joka kehotti minua tulemaan ruokasaliin. Salin lattiassa oli musta käsi, joka viittoi minulle kutsuvasti. ”Kun tartut käteen, pystyt sen jälkeen tekemään mitä tahansa”, nainen sanoi. Epäröin. Tunsin naisesta uhoavan jotakin synkkää voimaa, jota en pystynyt määrittelemään. Kamppailin vastaan… kamppailin vastaan haluani tarttua käteen ja puristaa sitä lujaa. Kunnes sitten ojensin käteni, vielä epäröiden, ja hipaisin sitä. Äkkiä kuului kova poksahdus. Käsi katosi lattiasta, ja samoin hävisi huoneessa ollut nainen. Kun painoin käteni valkoiseen laattalattiaan, kuului toinen poksahdus ja tällä kertaa niin kovaa, että heräsin.

Vavahdin hereille. Korvani soivat niin, että sattui. Istuin hetken aloillani ja panin hengästyneenä merkille, että kello oli tasan kolme. Jotenkin minä vain nukahdin uudelleen.

Unen näkeminen, 2001.