Henkilökohtaiset työkalut

s. 1918 Kotka
k. 1992

Neljä romaania julkaissut kirjailija Asser Hilpe työskenteli työlaitoksen johtajana Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä (1946-49), piiriohjaajana Sosiaali- ja terveysministeriössä (1950-62) sekä tarkastajana Hämeen lääninhallituksessa (1962-77).
Hän toimi Salpausselän kirjailijoiden puheenjohtajana vuosina 1970-78.

Tuotanto

Romaanit

Säälimätön vihollinen. Karisto 1952.

Kuilun reunalla. Karisto 1954.

Kuolema auttoi murhaajaa. Karisto 1954.

Odotan huomista. Karisto 1955.

Tekstinäyte

Kun hän, Elsa Hieta. lepäsi siinä rauhallisena ja raukeana, ei mikään kielinyt hänen sairaudestaan. Kasvojen harvinainen kauneus oli tallella. Tosin sitä jonkin verran himmensi laimeana näkyvä arpi, mutta sen pystyi huomaamaan ainoastaan erityisen tarkkaavainen katsoja. Ei se arpi ollut likimainkaan niin merkityksellinen ja häiritsevä kuin sen omistaja itse kuvitteli. Jonkun mielestä se päinvastoin antoi kasvoille entistä persoonallisemman leiman. Iho oli hänen ikävuosistaan huolimatta virheettömän puhdas ja sileä, vaikkakin liian kalpea.

Äkkiä alkoivat hänen hoikat sormensa hyppelehtiä rauhattomina. Silmät laajentuivat hetkittäin tavattoman suuriksi supistuakseen samassa pelkiksi viiruiksi. Erikoisinta hänessä kuitenkin oli hymy, miltei aina huulilla viipyvä, herttainen ja ystävällinen, mutta samalla kummallisen epäluuloinen ja vaaniva. Tuollainen hymy ei ollut hetken tuote, ei myöskään teeskentelyn aikaansaama. Sen oli muovannut sisäinen paine, eikä sekään yht`äkkiä, vaan vähitellen, ajan kuluessa. Se oli hänelle sekä panssari että hyökkäysase. Ei kukaan tiennyt milloin sen ensimmäinen häive hänen huulilleen oli ilmestynyt. Emmehän voi koskaan havaita sairauden siemenen ilmaantumista itseemme tai toisiin. Toteamme sen vasta sitten kun tauti on tosiasia.

Kuilun reunalla, 1954.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985.