Henkilökohtaiset työkalut

s. 1882 Hämeenkoski (Koski Hl)
k. 1954 Helsinki

Aura Jurva kirjoitti mm. romaaneja, näytelmiä ja kuunnelmia.

Tuotanto

Romaanit

Satuja. E. W. Ronkala 1912.

Torpantontut. Otava 1917. 

Tuulen tarinoita. WSOY 1922.

Tervastulia. Valistus 1923.

Pikku sisko. Otava 1924.

Näytelmät ja kuunnelmat

Satuleikkejä. Otava 1916.

Uusia satuleikkejä kouluille ja kodeille. Otava 1919.

Metsäelämää. Otava 1920.

Puunhakkaaja ja metsänneito ym. satunäytelmiä. Otava 1921.

Nuorten näytelmiä. Valistus 1927.

Markkinamiehiä. Esitetty 1929.

Meidän Venus. 1930. (SNNL :n näytelmäsarja 5)

Voittamattomia linnoituksia. Esitetty 1950. (kuunnelma)

Muu tuotanto

Eelis Jurva : Muistelmia veljestäni. Tekijä 1935.

Vihtori Peltosen Porvoo. Tekijä 1938.

Pensaan juurta. Tekijä 1939.

Kosken pitäjän vaiheita. Tekijä 1942.

Sukurengas. Tekijä 1951.

Tekstinäyte

Valkea kukka

Metsässä oli pieni lammikko. Vettä oli siinä sen verran, että jalat kastuivat. Siinä kuvastui kirkkailla säillä myöskin valkoiset pilvenhattarat ja sininen taivas.

Lammikko kuvitteli olevansa valtameri. Koivut rannalla pitivät itseään aarniometsän puina ja kivenmöhkäle luuli olevansa kallio. Lammikossa kasvoi vesiheinää,ja se oli mielestään tietysti oikeata meriruokoa, ja lammessa elävät sammakot kuvittelivat olevansa valaskaloja. Täytyihän kaiken olla sopusoinnussa keskenään. Ja niin olikin.

Kun koivusta putosi lehti veteen, huusivat kaikki:

- Laiva kulkee merellä!

Sammakot loiskivat vedessä ja lehti kallistui.

- Katsokaa, valaskalat kaatavat laivan! huusivat taas kaikki.

Ja sammakot heittivät kuperkeikkaa iloissaan, niin että vesi räiskyi korkealle.

- Olkaa hiljaa, myrsky nousee! huusi koivu alas.

Hti vallitsi lammikossa syvä hiljaisuus. Vesiheinät seisoivat jäykkinä, henkeään pidätellen. Sammakot sukelsivat pohjaan rajuilmaa pakoon. Lammikossa ei näkynyt värettäkään. Ainahan myrskyn edellä täytyy olla tyyntä.

Tuulen tarinoita, 1922.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 307-308.