Henkilökohtaiset työkalut

os. Valkonen, kirjailijanimeltään myös Alli Kiuru

s. 14.11.1899 Sorsakoski
k. 22.3.1986 Lahti

Tietoa kirjailijasta


Evakkona Lahteen vuonna 1946 saapunut runoilija ja lauluntekijä asui ensin Kerinkalliossa (1946-64) ja myöhemmin Vesijärvenkadulla (1964-86). Viipurissa hän oli opiskellut kirkkomusiikkiopistossa (laulu ja teoria, kuorolaulu ja kuoron johtaminen). Evakkovuosinaan hän työskenteli NMKY:n tilinpidossa.
Eeva Reijonen harrasti monipuolisesti järjestötoimintaa. Hän kuului Kerinkallion Marttayhdistykseen, Suomen Punaiseen Ristiin sekä NMKY:hyn. Lisäksi hän oli mukana partiotoiminnassa ja Kerinkallion Marttojen kuorossa.
Hänen kynästään syntyikin useita laulujen sanoituksia. Hänen runojaan on julkaistu Marttojen Emäntä-lehdessä sekä NMKY:n KOLMIO-vuosikirjassa.
Evakkomatkan jälkeen Eeva Reijonen toimi Kerinkallion asukkaiden, erityisesti perheiden henkisten ja taidollisten tarpeiden hyväksi. 
Hän oli kotiseutuhengen rakentaja myös lauluin ja runoin.

Tekstinäyte

On ajan hammas niellyt kaiken sen
mit ennen nuorna piirsin paperille
ja jälki polttavimman tuntehen
on jäänyt sodan lieskan alttarille.

Mut kuitenkin kun sielussani soi
ja helkkyy vielä rivi toisen perään
en kirjaan piirtämättä olla voi.
Sen joutaissani tähän talteen kerään.

Taas päivä paistaa, kukat kukkivat, ja tuoksu kevään huumaa elämääni.
Niin onnelliseks saattaa unelmat,
ja mielikuvat kirkkaaks huuhtoo pääni.

Ja jälkeen kaiken myrskyn kestetyn taas onnellinen olen, kuten ennen.
Mä onnen omaan, syvään kätketyn.
Ei katoa se päivieni mennen.

Alli Kiuru, 20.9.1945

RIITTÄÄKÖ?

Aamulla äiti eväitä laittaa
hellivin käsin leipiä taittaa:
"Riittääkö lapselle iltaan asti,
pysyykö kunnossa jatkuvasti?

Ainahan näitä eväitä teen,
hankin kuntoa ruumiiseen.
Miten lie hengen ravinnon laita?
Kylvö on ohut ja sato lie kaita,
Riittääkö lasten lapsille asti?

Kyynel herkästi silmän kasti.

Alli Kiuru

INSPIRAATIO

On runo niinkuin pieni hiirulainen.
Se esiin pyrkii, kaivaa, nakertaa
ja reiän saatuaan se hetken vainen
eessäsi on - ja äkin katoaa.

Mut ole valpas, anna kaiken olla
ja anna jäähtyä vain tiskiveen
ja pyydystä kun saalis tahtoo tulla;
voit saada häkkiin koko poikueen.

Vaan jälkeen työs voi niinkin sulle käydä,
kun aamulla käyt tiliin saalisten,
et kirkassilmää häkistäsi löydä
vaan tyhjän kuoren, karvan takkuisen.

Alli Kiuru