Henkilökohtaiset työkalut
(s. 1952)

os. ja kirjailijanimeltään myös Komonen

Heinolassa vuoteen 1972 asunut kirjailija, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta 1976 (Huk) ja työskennellyt toimittajana (freelance) vuodesta 1975, kustannustoimittajana (1986-1992) sekä kriitikkona ja kääntäjänä.
Suomen Kirjailijaliiton jäsen hän on ollut vuodesta 1986 ja Salpausselän kirjailijoiden vuodesta 1971.

Eila Jaatinen on palkittu kirjastopalvelujen kriitikkopalkinnolla vuonna 1995.
Kirjailijan harrastuksiin kuuluvat yksin- ja kuorolaulu, italiankieli, latina sekä vanha musiikki.

Eila Jaatisen kirjoittajanura on alkanut jo neljävuotiaana. Uraansa hän luonnehtii monipuoliseksi, siinä yhdistyvät toimittajan ja kirjailijan roolit.
Hänelle erityisen rakkaita ovat runot ja lastenlorut.
Kirjallisuuden ja taiteen opinnot houkuttivat hänet kirjalliselle uralle.
Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys heijastuvat hänen tuotannossaan Heinolalaisena maisemana, hämäläisenä puheenpartena sekä siirtokarjalaisuutena ja sen lähiyhteisöinä ja läsnäolona Heinolassa.

Tuotanto

Romaanit

Unien vuosi. Kauppiaitten Kustannus Oy 1970.

Silmien takana tuuli. Kirjapaja 1978.

Aamukaste ja tuuliharja. Lasten Keskus Oy 1986. (lastenkirja)

Reppuli Reissumies. Kirjapaja 2001. (helppolukuinen lastenkirja)

Reppuli ja kaverit. Kirjapaja 2002. (helppolukuinen lastenkirja)

Reppuli maailmalla. Kirjapaja 2002. (helppolukuinen lastenkirja)

Satukirjat

Hiipi, Kiipi ja Kömpi. Kirjapaja 1987.

Runot ja muut kokoelmat

Hidas juna Huttuttuu. Kirjapaja 1981. (lastenrunot)

Joskus minä uneksin. Kirjapaja 1986. (pakinoita)

Lihavan matamin laulut. Kirjapaja 1989.

Nainen Euroopan reunalta. Kirjapaja 1991.

Huuda minut takaisin. Kirjapaja 1995. == Osallistuminen antologioihin ==

Jouko Lehtonen (toim.). Neljäs kaupunki. Espoon Kirjailijoiden antologia. Librum 1982.

Kari Levola (toim.). Häh. Rocklyriikkaa. Art Mix 1985.

Pälvi Ahoinpelto (toim.). Naisen vuosi. Kirjapaja 1992.

Sanna Jaatinen (toim.). Tästä hän kulki. WSOY 1992.

Korolainen-Tulusto (toim.). Pieni aarreaitta II. WSOY 1992.

Korolainen-Tulusto (toim.). Pieni aarreaitta III. WSOY 1993.

Lehtinen-Issakainen (toim.). Iso kirja elämästä. Lasten Keskus Oy 1994.

Juhani Korolainen (toim.). Tahtoisin että taivas on. Kirjapaja 1995.

Maisa Savolainen (toim.). Mahdollisten ja mahdottomien äitien rukouskirja. Lasten Keskus Oy 1996.

Raija Viitanen (toim.). Naisen muistikirja. Kustannus-Mäkelä 1997.

Laaksonen-Tapiola (toim.). Kirja ystävälle. Gummerus 1997.

Laaksonen-Tapiola (toim.). Kirja naiselle. Gummerus 1998.

Hannu Tarmio (toim.). Maailman runosydän. WSOY 1998.

Tuula Pohjalainen-Vinko (toim.). 365 sanaa naiselle. Kirjapaja 1999.

Koskimies-Virkkunen. Tämän runon haluaisin kuulla. Tammi 2000.

Katarina Yliruusi (toim.). Kirja äitienpäiväksi. Katharos Oy 2002.

Anelma Järvenpää-Summanen (toim.). Kun sydän sanoo tahdon. Otava 2002.

Ritva Kostamo (toim.). Lasten kauneimmat rukoukset. Kirjapaja 2002.

Sanna Jaatinen (toim.). Meidän lasten vauhtipyörä. Otava 2003.

Artikkelit kirjoissa

Lankinen-Virtanen (toim.), Elämän keskellä. Nuorten Keskus 1982.

Korolainen-Mörsäri. Kirjoittamisen sampo. Weilin & Göös 1985.

Juhani Ihanus (toim.). Kantavat sanat. Kirjastopalvelu 1989.

Hilja Mörsäri. Aineistotehtäviä. Weilin & Göös 1990.

Margit Laininen (toim.). Suomalainen rukous. Kirjapaja 1992.

Erja Saarinen. Kirjoittamisen vuoro. Otava 1995.

Tarja Sinervo (toim.). Salaisuus minussa. Karas-Sana 1997.

Tarja Heiskanen (toim.). Kun siivet kantavat. SMS-kustannus 1997.

Otso-Kari Nevaluoma (toim.). Kotimaisia kertojia 3. BTJ-Kirjastopalvelu 2000.

Ahola-Koskimies. Vihervaaran ja Uudenkuun tytöt. Tammi 2005.

Tietokirjat

Iloiset kilot: totta ja tarua tuhdeista tytöistä. WSOY 1998.

Kun läheisen mieli murtuu: omaiset kertovat. Kirjapaja 2004. (toim. Eila Jaatinen)

Laulunsanoituksia

Terijoen rantapojat kuutamokeikalla, CD-levy, 1994.

Tuomas Laatu: Jeesus ja lapset -messu, 1992.

Oman tuotannon lisäksi Eila Jaatinen on myös suomentanut lukuisia lasten- ja aikuistenkirjoja sekä toimittanut useita teoksia.

Tekstinäyte

In tenebris nostrae 

Kun kuolen, haethan minut varmasti
niin kuin pihalle unohtuneen paketin.
Varasto on suuri ja meitä on monta.
Me tungeksimme radanvarressa
etsien oikeaa asemaa, oikeaa vaunua
ja sopivia portaita.
Näethän, moni meistä on sitten jo vanha
ja avuton.
Raiteet voivat olla liukkaat
ja juna lähtenyt.
Niin kuin ensimmäisenä koulupäivänä
olen äkkiä yksin, piha on autio
ja ison talon ovet kiinni.
Alkaa sataa,
ja ennen kuin huomaankaan
tulee yö.
Tulee yö
eikä äitiä ole.

Huuda minut takaisin, 1995.

Lisätietoa kirjailijasta Internetissä

Vantaan kirjailijafoorumi