Henkilökohtaiset työkalut

Elämä

Enni Id syntyi 1904. Hänen perheensä oli Jokioisten Mikkolan vuokratilallinen. Hän karkasi mennäkseen karjanhoitokouluun. Tämän jälkeen hän meni töihin tätinsä ompeluliikkeeseen Helsinkiin. Helsingissä hän avioitui ensi kerran. Miehen kuoleman jälkeen hän palasi nuorena leskenä kotiseudulleen. Vuonna 1939 hän meni uudelleen naimisiin. Lapsia ei kummastakaan liitosta syntynyt.

Enni Id oli suomalainen Padasjoella asunut naivistinen itseoppinut taidemaalari. Ennistä tuli paikallinen legenda, joskin monet lähimmäiset pitivät häntä kummajaisenakin. Hän muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli tai muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Hänen miehensä Eetu ei oikein hyväksynyt hänen taideharrastustaan. Id aloittikin maalaamisen vanhemmalla iällä, muurarina toimineen toisen miehensä Eetun kuoltua ja saatuaan maalaustarvikkeet paikkakunnalla kesää viettäneeltä opettajaperheeltä. Miehensä kuoleman jälkeen leskellä oli vapaus päivin ja varsinkin öin maalata osuuskaupasta tilaamilleen kovalevyille. Enni Id on ollut oman tiensä kulkija, hän ei paljoa piitannut ihmisten mielipiteistä. Uskalsi maalata sydämenkyllyydestä juuri niitä värejä, joita piti kauniina. Osansa pensselistä sai koko mökki ovia, lattioita, huonekaluja, purkkeja ja koreja myöten. Kukat ja viiniköynnösmäiset ornamentit juoksivat häkellyttävinä kaksihuoneisessa pienessä punaisessa mökissä. Maalauksissaan Id kuvasi perinteistä maaseudun elämää, kissa-aiheita ja kukka-asetelmia. Hän maalasi kotimökkinsä huoneiden sisäseinät ja huonekalut kuvilla, joissa kissat kurkistelevat kukkakuvioiden ja lehväornamenttien keskeltä. Koristetussa keinutuolissaan hän maalasi levyä sylissään pitäen mm. viljanteon eri vaiheet sekä perimätiedot nuijasodasta lähes 400 vuoden takaa: ”Kaikiilt lyötiin päät poikki Nyystöläs.” Taikavoimaisesta Haukan Kustaasta Enni teki kuvia, samoin kotoisista mustista, hännättömistä valkorintaisista kissoistaan kukkien keskellä. Enkelit ja pirut toistuivat. Raamatun mukaan viimemainitut olivat kaksineuvoisia ja nyljettyjä vaaleanpunaisia sarvipäitä.

Tuotanto

Laajemmin Enni Id tuli tunnetuksi vasta noin 70-vuotiaana, kun hänen töitään valittiin Helsingin Taidehallin naivistisen taiteen näyttelyyn vuonna 1973. Muutaman vuoden ajan hän oli näkyvästi esillä ja hänellä oli ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä Suomessa ja myös Tanskassa. Aikakauslehdet tekivät Ennistä värikkäitä juttuja, joihin hän suostui ilmiselvästi halukkaasti ja poseerasi kissoineen ja kukkoineen ja maalattuine mökkeineen. Näyttelyissä Enni Id oli mukana pitkälle 1980-luvulle asti. Viimeiset vuotensa kuolemaansa 1992 asti hän asui kunnan vanhainkodissa vireänä ja iloisena. Maalaaminen jatkui niissäkin oloissa. Teoksia on muun muassa Kiasman kokoelmissa ja Oulun taidemuseon kokoelmissa. Tällä vuosituhannella hänen taidettaan on ollut mm. Kiasmassa Omissa maailmoissa -näyttelyssä ja Helsingin kaupungin taidemuseossa ITE - itse tehty elämä -näyttelyssä muiden tunnettujen naivistitaiteilijoiden rinnalla. Padasjoella Galleria Pikantissa oli vuonna 2009 esillä Enni Idin näyttely, jossa on yli kahdeksankymmentä työtä. Id testamenttasi tuotantonsa ja kotimökkinsä Padasjoen Lions Clubille. Läpeensä maalauksin koristeltu mökki on ollut kesäisin avoinna yleisölle. Nyt Ennin mökin omistaa kyläyhdistys. Työskentelytavastaan Enni Id sanoi: ”Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt, ja sielt tulee väritki”. Jälkimmäinen aviomies ei arvostanut eikä edes suvainnut hänen maalausharrastustaan ja käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuorauksena kuvapuoli seinää tai kattoa vastaan. ”Äijä sitten onneksi kuoli 1966”, muisteli Id.

Lähteet


Internet-lähteet