Henkilökohtaiset työkalut
Kuvassa Humalasalkoja punamultaisen puutalon seinustalla
Humalasalkoja Itä-Hämeen museon sivurakennuksen seinustalla. Kuva Itä-Hämeen museo

Kasveja Itä-Hämeen museon ja Vanhan Koskipään puutarhoissa

Johdantoa

Itä-Hämeen museo sijaitsee Hartolan Koskipään kartanon pihapiirissä, jonka muodostavat vihreä päärakennus (rak. 1828), punainen sivurakennus, jonka toisessa päässä on 1600-luvulla rakennettu tupa ja toisessa päässä 1820-luvulla rakennettu pehtoorin asunto, 1820-luvulla rakennettu aitta, 1880-luvulla rakennettu ratasliiteri ja vuonna 1966 paikalle siirretty tuulimylly. Keltainen 1750-luvulla rakennettu Vanha Koskipää on ollut kartanon aikaisempi päärakennus. Vanhan Koskipään omistaa nykyisin Hartolan kunta ja siellä on kesäisin "Maila Talvio salonki"-niminen taidenäyttely. Jokiranta on Hartolan Suojeluskunnan 1920-luvulla rakentama. Se on rakennettu Koskipään kartanon 1920-luvulla puretun navetan paikalle. Nykyisin Jokirannan omistaa Hartolan kunta, sitä voi vuokrata juhlatilaisuuksia varten.

Itä-Hämeen museon vihreän päärakennuksen takana oleva puutarha on perustettu 1880-luvulla. Tainionvirran ja Keskustien välissä olevan puutarhan malli englantilaisen puutarhan puolikas. Puutarhaan tällöin istutetuista kasveista on jäljellä lehtikuusia, muutama tammi, syreenejä, lumimarjapensaita ja perennoista varjoliljoja, sinivuokkoja ja ruusuja. Vanhan Koskipään puutarhassa on kaksi 1880-luvulla istutettua siperianpihtaa. Suurin osa Vanhan Koskipään puutarhan kasveista on istutettu viimeisimpien omistajien, Bertha Hårdhin ja hänen poikansa, piirieläinlääkäri Axel Hårdhin aikana vuosina 1920-luvun lopulta 1960-luvulle.


Puita

Itä-Hämeen museon vihreän päärakennuksen takana olevan puutarhan valtapuuna on siperianlehtikuusi (Larix sibirica). Vanhimmat lehtikuuset ovat 1880-luvulta. Vanhoja lehtikuusia on nelisenkymmentä. Vanhojen kaatuneiden lehtikuusien paikalle on istutettu uusia. Keskustietä reunustavassa lehtikuusirivissä kasvaa myös nuorempia lehtikuusia.

Museon pihapiirissä oleva kuusi (Picea abies) on istutettu juhannusaatonaattona 1938 museon kymmenvuotisjuhlassa. Istuttaja oli Tasavallan presidentti Kyösti Kallio. Istutusapuna olivat olivat Heikki Tervala ja Soini Järvinen. Museon takana olevassa puutarhassa lähellä vihreää päärakennusta on kaksi kuusta ja nuorempia kuusia kasvaa museon ajokaluvajan takana, puutarhan takana olevan niityn reunalla joen rannalla ja niityn takana olevassa metsikössä. Vanhan Koskipään tonttia Koskipääntien ja Jokirannan suuunnilta reunustava kuusiaita on istutettu 1930-luvulla.

Hartolan 200-vuotisjuhlassa 30.8.1984 museon pellolle Keskustien ja Kuninkaantien kulmaukseen istutettiin mäntyjä (Pinus sylvestris) juhlamänniköksi.. Männikön edustalla on juhlan muistokivi. Muutamia männyntaimia kasvaa myös museon niityn takana olevassa metsikössä. Vanhan Koskipään eteen 1880-luvulla istutetuista pihtakuusista eli siperianpihdoista (Abies sibirica) on kaksi jäljellä. Enemmän haaroittuneen pihtakuusen latva vahingoittui 1930-luvulla, kun piirieläinlääkäri Hårdhin renki yritti ampua puunlatvassa ollutta varista. Kaatuneiden pihtakuusien tilalle on istutettu kolme samanlajista puuta.

Vanhan Koskipään joen puoleisella sivulla kasvava korkea tuija (Thuja) on istutettu Hårdhien asuinaikana.

Museon puutarhassa on jäljellä kaksi 1880-luvulla istutettua tammea (Quercus robur). Toinen on puutarhan vihreän päärakennuksen puoleisessa päässä lähellä Keskustien viereistä lehtikuusiaitaa. Toinen kasvaa joen penkalla lähellä puutarhan takana olevaa niittyä. Puutarhaan on noussut itsestään muutamia tammia. Näitä on mm. puutarhan takana olevan niityn joen puoleisella laidalla. Museon aitan taakse Auvo Järvinen istuttanut kaksi tammea vuonna 1973. Tammien taimet olivat silloin noin neljän viiden vuoden ikäisiä.

Museon vihreän päärakennuksen edessä Keskustien puolella oleva vaahtera (Acer platanoides) on ainoa jäljellä oleva 1930-luvulla Tsekkoslovakian ministerin vierailun aikana istutetuista kolmesta vaahterasta. Sen viereen on istutettu pienempi vaahtera 2000-luvulla. Koskipääntieltä Vanhan Koskipään pihaan vievän käytävän varrella kasvaa peräkkäin kolme vaahteraa ja yksi käytävän vastakkaisella puolella. Lähellä kyseistä käytävää kasvaa yksi suurempi puistolehmus (Tilia x vulgaris) ja kaksi pienempää kaadetun puistolehmuksen juuresta kasvanutta lehmusta.

Museon ajokaluvajan lännenpuoleisessa päätyyn istutettiin vuonna 1978 viisi visakoivun (Betula pendula var. carelica) tainta. Yksi näistä kuoli ja neljästä taimesta on kasvanut näyttäviä puita.

Museon päärakennuksen joen puoleisen päädyn lähelle ja aitan taakse on istutettu omenapuita (Malus domestica). Näistä viisi vanhempaa lähellä päärakennusta olevaa ovat olleet paikoillaan jo ennen museon perustamista. Suurin osa omenapuista on istutettu 1940-luvulla. Omenatarhaan on istutettu myös vuonna 1998 hapankirsikka (Prunus cerasus) ja kriikuna- ja luupupuun taimia (Prunus domestica subsp. insititia, Prunus domestica subsp. domestica) 2000-luvulla.

Vanhan Koskipään puutarhassa rakennuksen Jokirannasta päin tulevan käytävän varrella on kaksi koristeomenapuuta (Malus purpurea -ryhmä). Ne kukkivat näyttävästi keväisin ja tuottavat erittäin happamia omenia. Kyseisten puiden omenia ei kannata maistella, sillä niistä voi saada voi saada voimakkaita yliherkkyysoireita sellaisetkin henkilöt, jotka eivät muutoin ole ole allergisia omenille. Puutarhassa kasvaa pari omenapuuta ja kaksi paratiisiomenapuuta (Malus prunifolia -ryhmä). Parariisiomenapuissa on keväällä runsaasti valkoisia kukkia ja niihin kehittyvät punaiset marjankokoiset hedelmät.

Vanhassa Koskipäässä joen rannalla kasvaa hopeapajuja (Salix alba var. sericea "Sibirica) ja rauduskoivuja (Betula pendula). Museon saunan lähellä ja kasvaa muutamia harmaaleppiä (Alnus incana), rauduskoivuja ja tuomi (Prunus padus). Harmaaleppiä ja rauduskoivuja ja pihlajia (Sorbus aucuparia) kasvaa joen rannalla museon puutarhassa.


Pensaat

Museon puutarhaan on istutettu syreenejä (Syringa vulgaris) 1880-luvulla. Syreenejä on ollut Koskipäässä aikaisemminkin, sillä Koskipään omistajat Robert ja Otto Tandefelt olivat Suomenlinnassa linnoitusupseereina ja olivat tuoneet mukanaan pensaita 1820- ja1830-luvuilla. Syreenejä on myös Koskipääntieltä Vanhan Koskipäähän johtavalla käytävällä. Museon päärakennuksen edessä kuistin molemmin puolin kasvaa kaksi syreenipensasta, toinen niistä on istutettu v. 2012. Koskipääntien Vanhan Koskipään edessä olevassa syreeniryhmässä on kahta suurempikukkaista syreenilajiketta joista toisen kukat ovat tummanvioletit. Toisen vanhan siperianpihdan vieressä kasvaa myös tummaviolettikukkainen syreeni. Kuusiaidan juurella kasvaa myös syreenipensaita.

Museon aitan idänpuoleisessa päädyssä kasvaa unkarinsyreeni (Syringa josikea). Vanhan Koskipään päärakennuksen edessä kasvaa yksi unkarinsyreeni kuistin vasemmalla puolella olevassa perenna penkissä ja rakennuksen takana kasvaa kaksi unkarinsyreeniä tuijan kummallakin puolella.

Vanhan Koskipään pihassa lähellä vanhaa pihtakuusta kasvavassa pensasryhmässä kasvaa pihajasmike (Philadelphus coronarius). Se kukkii kesäkuun lopulla valkoisin tuoksuvin kukin. Suurempi pihajasmike kasvaa lähellä kuusiaikaa.

Museon pihapiirissä punaisen sivurakennuksen länsipäädyssä kasvaa pajuangervo (Spirae salicifolia). Pajuangervoa kasvaa runsaasti myös museon puutarhassa ja Vanhassa Koskipäässä joen rannalla). Puutarhassa kasvaa muutamassa paikassa myös punapajua, jonka oksat näkyvät selvimmin silloin, kun se on lehdetön. Vanhan Koskipään pihassa kasvaa pihlaja-angervoa ja valkoista töyhtöangervoa (Aruncus dioicus).

Museon puutarhassa kasvaa myös runsaasti tuomipihlajaa (Amelanchier).

Museon vihreän päärakennuksen kuistin edessä on kasvanut juhannusruusua (Rosa pimpinellafolia) jo 1800-luvun lopulla. Juhannusruusua kasvaa myös vihreän päärakennuksen takana. Vanhassa Koskipäässä perennaryhmässä lähellä museon aittaa on korkeaksi pensaaksi kasvavaa suviruusua (Rosa `Poppius`). Vanhan Koskipään pihassa Jokirannasta tulevan käytävän kulmassa kasvaa piirieläinlääkäri Hårdhin jalostamaa kurtturuusua (Rosa rugosa).

Museon puutarhassa on mustaherukkapensaita (Ribes nigrum) ja karviaispensaita (Ribes uva-crispa). Vihreän rakennuksen keittiönportaiden puoleisessa päädyssä oleva karviaispensas on ollut tällä paikalla jo kartanon aikaan. Vanhan Koskipään puutarhassa on myös karviais-, mustaherukka- ja punaherukka-pensaita (Ribes rubrum).


Keväällä ja alkukesästä kukkivia kasveja.

Museo puutarhassa huhti- toukokuussa kukkivat sinivuokot (Hepatica nobilis) ja kevättaskuruoho (Thlaspi caerulenses). Kevättaskuruoho on kulkeutunut Koskipään kartanoon Saksasta tuodun heinänsiemenen mukana. Sinivuokkoja kasvaa vihreän päärakennuksen lähellä kasvavien kuusien lähistöllä ja pihassa olevan kuusen juurella. Keväällä 2013 pihakuusen juurelle istutettiin pari Ruovedelta tuotua valkokukkaista sinivuokkomätästä, joista yksi selvisi seuraavaan kevääseen. Kevättaskuruohoa kasvaa vihreän rakennuksen takaseunustan ruohikolla ja punaisen sivurakennuksen rakennuksen edessä.

Vanhan Koskipään puutarhan ruohikko on värikkäimmillään alkukeväästä. Lumikellot (Galanthus nivalis) kukkivat ensimmäisenä huhtikuussa. Huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa kukkivat idänsinililjat (Scilla siberica), kevätähdet (Scilla luciliae, aik. Chionodoxa luciliae), keltavuokot (Anemone ranunculoides) pikkukäenrieska (Gagea minima) ja pystykiurunkannus (Corydalis solida). Sinililjat, ja kevättähdet ovat jäänteitä piirieläinlääkäri Hårdhin pitämästä kauppapuutarhasta, keltavuokot ovat luultavasti tuotu vanhan Koskipään puutarhaan piirieläinlääkäri Hårdhin aikaan. Myöhemmin toukokuussa kukkivat jalokiurunkannukset (Corydalis nobilis).

Vanhan Koskipään päärakennuksen edessä kuistilta katsoen oikella puolella olevassa perennapenkissä on myös keltavuokkoja. Perennapenkin edessä kasvavat vuorenkilvet (Bergenia) kukkivat touko-kesäkuun vaihteessa

Vanhan Koskipään rannassa on ilman hoitoa sinnitellyt valkoisia ja keltaisia narsisseja (Narcissus poëticus, Narcissus pseudonarcissus). Museon vihreän päärakennuksen sireenipensaiden ympärille on istutettu vuonna 2012 vanhaa valkonarsissilajiketta.

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa museon puutarhassa kukkii puistolemmikki eli lehtolemmikki (Myosotis sylvatica). Punaisen sivurakennuksen edessä kukkivat kesäkuun alkupuolella kevätesikot (Primula veris).

Vanhan Koskipään perennapenkit

kuvassa perennapenkki
Vanhan Koskipään perennapenkki Kuva Itä-Hämeen museo

Heti kuistin molemmin puolin on istutettu kotkansiipeä (Mattheuccia struthiopteris). Lisää rakennuksesta katsoen kuistin oikealla puolella olevaan penkkiin on myös istutettu sitä. Aivan penkin edessä on vuorenkilpeä. Kotkansiipien lomassa kasvaa heinäkuun lopulla kukintansa aloittava keltakukkaista piiskua, mahdollisesti tarha- tai kanadanpiiskua (Solidago-risteymä tai Solidago canadensis) ja heinäkuussa vaaleanvioletein tai valkoisin kukinnoin kukkivaa lehtoängelmää (Thalictum aquilefolium).

Suoraan kuistin edessä olevaan penkkiin on 1990-luvulla istutettu Maa- ja kotitalousnaisten toimesta vanhoja perennalajikkeita. Keltakukkainen kullero (Trollius europaeus) on penkin ensimmäinen kukkija. Siniset kurjenmiekat (Iris) kukkivat kesäkuun alkupuolella, kesä-heinäkuussa kukkii suurin punaisin kerrannaisin kukin tarhaidänunikkö (Papaver orientale hybr.), myöhemmin heinäkuussa kukkivat kuunliljat (Hosta) ja tiikerililjat (Lilium lancifolium). Heinä-elokuussa aloittaa kukintansa rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) ja syysleimut (Phlox paniculata). Erittäin voimakkaasti tuoksuvalla syysleimulajikeella muita lajikkeita pienemmät vaalean violetit kukat. Myöhäisin kukkija on syysasteri (Aster novi-belgi), joka suotuisissa oloissa jatkaa kukintaa pitkälle lokakuuhun.

Vanhan Koskipään pihassa kasvaa pihlaja-angervoa (Sorbaria) aidanteena lähellä museon aittarakennusta ja valkoista töyhtöangervoa (Aruncus dioicus) useammassa kohdassa.

Vanhan Koskipään taakse on istutettu 2000-luvulla erilaisia lajikkeita pioneja (Paeonia), joiden värit vaihtelevat valkoisesta tummanpunaiseen ja kukat yksinkertaisista kerrannaisiin. Pionipenkissä on muutama varjolilja (Lilium martagon). Pionipenkin lähistölle on istutettu humalaa (Humulus lupulus). Se kukkii heinä-elokuussa ja sen emikukista kehittyy kellanvihreitä tähkiä, "käpyjä". Humalan "käpyjä" käytetty oluen maustamiseen.


Museon pihassa ja puutarhassa myöhemmin kesällä kukkivia kasveja

Punaisen sivurakennuksen edessä olevissa penkeissä on pioneja, muutama tiikerililja ja vuohenkelloa (Campanula rapunculoides). Korkeiden salkojen ympärille kiertyvät humalat. Vihreän rakennuksen edessä olevassa juhannusruusupensasssa kasvaa lehtoakileijaa (Aquileia vulgaris L subsp. vulgaris), jota kasvaa myös päärakennuksen seinustalla. Lehtoakileijoja löytyy myös puutarhasta lehtikuusiaitaa lähellä olevan tammen ympäristöstä. Suurin osa akileijoista on sinipunakukkaisia, mutta vaaleanpuna- ja valkokukkaisiakin löytyy.

Puutarhan vierekkäin olevan kuusen ympärillä kasvaa myös poimulehtiä (Alchemilla vulgaris) ja päivänkakkaroita (Leucantemum vulgare). Puutarhassa on runsaasti myös pihlaja-angervoa. Pihlaja-angervo on levinnyt pajuangervon lisäksi niin runsaasti , että se on tukahduttanut muita kasveja.

Päivänkakkaroita kasvaa myös puutarhan takana olevalla niityllä. Niityltä voi löytää ahomansikkaa (Fragaria vesca).

Lehtikuusien varjossa pitkin puutarhaa kasvaa punaisia ja varjoliljoja, joita löytyy myös omenatarhasta.

Museon saunan puupinon sekä tuomen ja terttuseljapensaiden läheisyydessä kasvaa rikkapalsamia (Impatiens parviflora), joka kukkii heinäkuu-elokuussa. Alempana rannassa kasvaa komealupiinia (Lupinus polyphyllus).


Rantakasveja

Museon rannassa rantavedessä kasvaa kesäkuussa kukkiva keltakurjenmiekka (Iris pseudocarus), heinäkuu-elokuussa kukkiva leveäosmankäämi (Typha latifolia) ja järvikaisla (Schoenopectus lagustris). Syvemmällä vedessä kasvaa lumpeita (Nymphaea alba ssp. candida).


Linkkejä

Itä-Hämeen museon verkkosivu (avautuu uuteen välilehteen)