Henkilökohtaiset työkalut

(s. 1909) os. Uurasmaa

Sysmäläissyntyinen Talvitieva pääsi ylioppilaaksi Riihimäen yhteiskoulusta (1928) ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän väliaikaisesta yo-seminaarista (1929).

Hän työskenteli kansakoulun opettajana Petsamossa (1929-39), Oulussa (1940-49) ja Sysmässä (1949-70) sekä pakinoitsijana Itä-Hämeessä (1929-).

Tuotanto

Romaanit

Hanna ja Elia. Pienet ihmiset suuren sodan mainingeissa. Kirjapaja 1978.

Runot

Pegasoksen kaviouralla. 1975.

Jäämeren lauluja. Itä-Hämeen kirjapaja 1984.

Tekstinäyte

Tämä oli muutenkin kiva päivä, kun koulusta tullessa oli hauskat hautajaiset. Joku kenraali oli kuollut. Ja kaupungilla oli paljon väkeä. Kaikki ihmiset halusivat nähdä komeita sotilaita. Ja kuulla kun torvilla soitettiin. Hevoset veti tykillä sen kenraalivainajan arkkua.

Siinä oli peittona Suomen lippu. Ja mustien hevosten selässä oli sotilaita. Kenraalin rouva käveli suruissaan ja paljon hienoja ihmisiä peräsään.

Minusta ja Eliasta oli parasta, kun tykillä ampua porrautettiin. Silloin kun se pistettiin hautaan. Esakin oli meidän kanssa siellä hautuumaalla. Sekin sanoi, että olipa komiat hautajaiset.

Se sanoi alkavansa kenraaliksi. Että kun kuolee, niin tykillä ammutaan hautaan. Ja saa maata tykin päällä, kun hevoset vetää koko kaupungin läpi hautuumaalle.

Elia sanoi, ettei se ala ainakaan kenraaliksi, kun ne sotii. Ja sota on kaikista pahin asia maailmassa, se vei meiltä äidin ja pikkusiskon. Se vei isältä terveyden ja kaupoista kaikki tavarat. Elia sanoi alkavansa taiteilijaksi niin kuin isäkin.

Minä en puhu kenellekään, että olen ajatellut ruveta kirjailijaksi. On hauskaa kirjoittaa kaikenlaisia asioita. Niinkuin tähän päiväkirjaankin.

Hanna ja Elia : pienet ihmiset suuren sodan mainingeissa, 1978.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 678.