Henkilökohtaiset työkalut
Hollolan keskiaikainen kirkko
[paikka kuvalle]
[kuvaselite]
Hollolan evankelis-luterilainen seurakunta
aukioloaika 2.5.-31.8.2014
ma 11-18
ti 11-18
ke 11-18
to 11-18
pe 11-18
la 11-18
su 10-11
11-18
osoite
Rantatie 917, FI-16710 HOLLOLA
WGS84-koordinaatit
tiekirkko-opas
Kyösti Toivonen
yhteydet

Hollolan keskiaikainen kirkko, jota kutsutaan myös Hollolan keskikaiseksi kivikirkoksi tai katolilaisittain Hollolan Pyhän Marian kirkko, on yksi 86 Suomessa keskiaikana valmiiksi rakennetusta kivikirkosta. Hollolan seurakunta ulottui laajalle Päijät-Hämeeseen katolilaisella kaudella.

Kirkon rakentamisesta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä. FT Markus Hiekkasen ajoitusarvion mukaan nykyinen, puukirkkokauden Hollolassa päättänyt kirkko on valmistunut nykyiseen muotoonsa vuosina 1495-1510, sakaristo noin v. 1495, kirkkosali v. 1500 ja asehuone vuoden 1505 jälkeen.

Kirkko kuuluu kolmanteen suomalaiseen kivikirkkosukupolveen, jota rakennettiin vuosien 1480 ja 1560 välisenä aikana. Sitä on jo edeltänyt kaksi kirkkoa; ensimmäinen Kirkk´ailan mäellä kymmenen kilometriä nykyisestä jo pakanuuden aikaisen kalmiston keskellä, toinen nykyisen kirkon paikalla.

Hollolan kirkko on eräs suurimmista keskiaikaisista seurakuntakirkoistamme. Se on tullut kuuluisaksi erityisesti hyvin säilyneistä puuveistoksistaan. Sen korkeat päädyt tiilestä muurattuine koristekenttineen kuuluvat myöhäiskeskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurimme huomattaviin muistomerkkeihin. Erityisen rikkaasti koristeltu on kirkon länsipääty. Kirkon runkohuone on suorakaiteen muotoinen. Sen pituus on 41 ja leveys 17 metriä. Kirkkosali on kaksilaivainen, kattavia tähtiholveja on kymmenen. Koko holvisto lepää seinien ja ainoastaan neljän kannattavan pilarin varassa. Kirkon seinien paksuus on maanpinnassa 240 cm. Pohjoispuolella runkohuoneeseen liittyy kylkiäisenä sakaristo, joka on kirkon vanhin osa. Nuorin osa, asehuone, on vastaavasti kirkon eteläpuolella.

Kirkko paloi kattorakenteistaan 1642. Kirkko on peruskorjattu vuosina 1934 - 1935. Istumapaikkoja on 550. Asehuoneesta kirkkosaliin johtava nelisen metriä korkea ovi on yksi komeimmista Suomen keskiajalta säilyneistä. Oven kuvasarja voi esittää Pyhän Hubertuksen metsästysretkeä, jolla Kristus ilmestyi hänelle uroshirven muodossa. Tämä näky sai hänet kääntymään ja viemään kristinuskon sanomaa eteenpäin. Taontakoristeiset asehuoneesta kirkkosaliin johtavan eteläportaalin ovilevyt ovat Suomen hienoimmat. Sisustukseen kuuluu lukuisia veistoksia ja suurvalta-ajan lahjoitusesineistöä. Kirkkotarhan itäosassa olevat kaksi hautakappelia ovat kuuluneet Boucht- ja Ammond-suvuille, jotka ovat omistaneet mm. Pyhäniemen kartanoa.

Kellotapuli on rakennettu 1829-1831 arkkitehti C.L. Engelin suunnitelman mukaan. Sen läpikäytävä ja siihen liittyvät siipiosat ovat kiveä, muilta osin kellotapuli on puurakenteinen. Siivet oli tarkoitettu alunperin inventaariokamariksi ja ruumishuoneeksi.

Jättiläinen rakensi Hollolan kirkkoa ja toi rakennuskiviä siihen salmen yli rovastin pappilan kohdalta. Jättiläisellä, joka rakennuskiviä kantoi, oli pitkävartiset saappaat. Mutta salmen syvimmällä kohdalla oli vesi mennä saappaanvarresta sisään. ”Oho, taitaapa tässä kohta jalat kastua”, sanoi jättiläinen.

- SKS Kansanrunousarkisto, Hollola. Oskari Nousiainen 301. 1941. Eemil Kalliovarko, maanvilj., pientilallinen Hollolasta. V.1923, kun hän tarinan minulle kertoi, hän oli n. 35-40 vuotias. Kuullut paikkakuntalaisilta. -

Hollolan kirkon Hollolan kirkon rakentaminen. Kun Hollolan kirkkoa rakennettiin, oli rakennusmestarina Hollo niminen mies. Siitä sai Hollola nimensä. - SKS Kansanrunousarkisto: Hollola. Oskari Nousiainen 312. 1941. Olen kuullut tarinan v. 1923 Hollolassa kunnallisverotustilaisuudessa pitäjäläisiltä.-

Kirkkomatkat

Kristinusko voimistui Päijät-Hämeessä vuonna mahdollisesti 1249 tehdyn Ruotsin toinen ristiretken jälkeen. Hollolaan perustettu seurakunta toimi koko Päijät-Hämeen kristillisen elämän keskipisteenä. Laajalti Päijänteen seudulta tehtiin kirkkomatkoja Hollolan Pyhän Marian kirkkoon. Kaukaa käytiin kerran kesässä kirkossa ja saman matkan aikana käytiin ripillä ja ehtoollisella, kastettiin lapset ja haudattiin vainajat. Päijänteen rantakylissä oli niin kutsuttuja ”ruumisvalkamia”, joihin kylän väki kerääntyi saattamaan vainajaa, kun arkku nostettiin veneeseen. Laajan ulapan halki veneet toivat vainajat siunattuun maahan. Veneet kannettiin Anianpellossa kannaksen yli Vesijärvelle. Jo kaukaa soutajat näkivät rannalla olevat kirkon ja kuulivat kellojen kumahtelun. Loppumatka melottiin laakean, lumpeita kasvavan lahden yli kirkkomaan reunaan. Hollolan kirkon vanhaa ikää todistaa se, että tänne ovat ihmiset kaukaisista pitäjistä tulleet kirkkoon ja tuoneet ruumiit. Näin ovat tehneet yleisen tiedon mukaan Mäntyharju, suurin osa Iittiä, Artjärvi, Orimattila, Sysmä ja Korpilahti. Ne pitäjät, joilla ei ollut vesireittiä käytettävänä, kulettivat ruumiit Lahden, Villähteen, Vehkalan ja Kuivanteen kylien ohi kulkevaa polkua myöden, jota vieläkin kutsutaan ”kuoleman tieksi”. Näin kirjoitti J.F.Bucht vuonna 1792.

Kulkivat oikopolkua kirkkoon. Jalkarannas pesivät jalkansa. - SKS Kansanrunousarkisto: Hollola. Terttu Tupala 213. 1947. Kalle Lindholm, sekatyöm. 65v., Hollola kk. -

Lähteet