Henkilökohtaiset työkalut

Immilä

Immilä on Nastolan kylä ja jakokunta ja nykyisin myös Lahden kaupunginosa. Immilän jakokunnassa on Immilän ja Arrajoen kylät.


Immilä sijaitsee Nastolassa kahden Salpausselän välisellä järvialueella. Se rajoittuu Iso-Kukkaseen, Sala-, Ruuhi-, Sylvö- ja Arrajärveen. Naapurikyliä ovat Säyhtee, Vuolenkoski, Ruuhijärvi, Nastola ja Uusikylä. Kylän asutus jakautuu Immilään (noin 160 asukasta) ja Metsäkylään (noin 130 asukasta). Maatiloja on noin 30, joista kolme lypsykarjatilaa ja yksi sikala. Järvien rannoilla on runsaasti loma-asutusta. Kesällä kyläläiset esittelevät vanhaa vesimyllyään, jonka yhteydessä on koskikahvila. Immilän myllyn alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö.

Arrajoen sekä Immilän kyläalueet ovat maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä sekä maisema-alueita. Vanhat kylänmäet, Immiläjokilaakso sekä Arrajoen kartanon alue ovatkin hienoja kulttuurimaisemia.

Historia

Vanhin tunnettu immiläläinen oli lautamies ”Immilän Olli” vuodelta 1445. Ensimmäisissä maakirjoissa 1539 Immilässä oli 10 taloa. Lukumäärä vaihteli huomattavasti 1500-1600-luvun verotustiedoissa ollen enimmillään 1620 19 taloa kunnes vakiintui 12 kantatilaksi. Näistä Arrajoki ja Kalkkola olivat yksittäistaloja. Yttölä, Pekala, Pusila, Sorsala, Aakala ja Äijälä olivat Aleskylässä. Rekola, Kottero, Seppälä ja Oijala Ylä-Immilässä (Ylöskylä). Ennen isojakoa syntyivät vielä Peltola, Ojanen ja Jaakkola. Arrajoen kartano syntyi 30-vuotisen sodan seurauksena 1650-luvulla. Kalkkolan yksittäistalo sai uuden omistajan 1672, josta polveutuvat Jussilan, Marttilan, Eerolan ja Ristolan talot ja asukkaat.

Isojaon aikana 1787-1800 kylässä oli 34 maalaistaloa ja neljä maatonta ruokakuntaa. Isojaossa Metsäkylä sai ensimmäiset asukkaansa. Tänne siirtyivät Arraste, Ojanen, Rajamäki, Riihioja, Seppälä, Tuomenoja, Suokkonen ja Kettula. Lautakaton ja Torakallion torpat kuuluivat Arrajoen kartanoon. Lisäksi Metsäkylän Ruuhijärven puoleiselle osalle siirtyi Okkeri, Pethman ja Arrajärvi. Metsäkylä sijaitseekin kahden jakokunnan, Immilän ja Ruuhijärven alueella.

Käsityöläisten määrä kasvoi 1800-luvulla. Kylä sai palkatun myllärinsä autonomian ajan alussa. Kyläläiset käyttivät omaa myllyään, Arrajoen mylly oli saanut tullioikeudet jo 1690-luvulla ja sen yhteyteen perustettiin vesisaha 1760-luvulla, joka sai kauppaoikeudet 1775 ollen Nastolan ensimmäinen teollisuuslaitos. Lankut sahalta kuljetettiin Loviisaan. Arrajoen kartano lakkautti pääosan nastolalaisista torpistaan 1800-luvun lopulla. Jäljellä olleet Aakala, Kivioja, Mattila, Torakallio ja Lautakatto sekä mäkituvat erotettiin siitä Suomen itsenäistyttyä.

Immilän koulu perustettiin 1900 ja lakkautettiin 1969. Kyläkirjasto aloitti toimintansa vuonna 1883. Metsäkylässä opetus alkoi 1920-luvulla, oma koulurakennus rakennettiin 1926 ja opetus päättyi 2005. Metsäkylän maamiesseurantalo rakennettiin 1929 ja Immilän seuratalo 1940. Immilän ja Metsäkylän välinen koulupiirijako muokkasi asuinpaikkaidentiteettiä ja Metsäkylä-käsitteen alue laajeni, esimerkiksi Immilän meijeri muuttui Stuckien aikana Metsäkylän meijeriksi. Immilän isojako täydentyi uusjaossa 1925-1932. Tällöin maatiloja oli yli 50. Toisen maailmansodan jälkeen muodostettiin vielä kymmenen maatilaa siirtoväelle, joista puolet Arrajoen kartanon maille ja lisäksi välirauhan aikana oli lohkottu yksi tila. Kartanon päärakennus paloi 1948. Maatilojen pääasiallinen tuotantosuunta oli 1870-luvulta alkaen karjatalous, tätä ennen viljanviljely. Nyttemmin useimmat karjat on lopetettu.

Esihistoria

Immilästä on tehty merkittävä määrä arkeologisia löytöjä. Ne osoittavat esimerkiksi, että Arra- ja Sylvöjärven pinnan korkeus on vaihdellut esihistoriallisella ajalla. Tupakallion ja Sylvöjärven löytöpaikat sijaitsevat +80-82m korkeudella merenpinnasta ja muinainen Arra-Sylvöjärvi on ollut huomattavasti nykyistä laajempi. Nämä järvet olivat Kymijoen tulva-altaita ja niiden vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu oli ennen säännöstelyä suurta. Sylvö merkitsee tulvaa ja Oulaja (Ouluoja) tulvaojaa – tulviminen on nimistön muistissa.

Varhainen maanviljelys joutui kamppailemaan tilasta vallitsevan pyyntikulttuurin kanssa. Immilässä tämä selittää hyvin asutusta, joka on ensin sijoittunut ojien varsille sekä pienten kalastuksen kannalta vähämerkityksellisten järvien rannoille. – Arrajärvi oli kalastukselle tärkeä ja sen rannat asutettiin viimeisenä, toisaalta Ruuhijärvellä kalastusta harrasti viljelijäväestö, joka ei tähän tarvinnut komeita veneitä. Maalaiskylät omivat kotijärvensä kierteleviltä kalastajilta ja näitä järviä kutsuttiin Alasiksi, kuten Immilän Alanen eli Ruuhijärven eteläosa.

Kilpisaari on tunnettu pyyntikauden asuinpaikka, jossa on 14 arkeologista kohdetta mukaan lukien lapinraunio. Salajärven rannalla on Linnavuori. Rautakautisia sekä keskiaikaisia löytöjä on tehty molemmista Immilän vanhoista ryhmäkylistä ja vaikuttaa siltä, että nykyinen maanviljelykseen perustuva asutus on alkanut alueella viikinki- tai merovingiajalla ja että nykyinen asutus on suoraa jatkumoa tälle.


Lähteet:

  • Nastolan historia osa 1, Anneli Mäkelä 1979 ISBN 951-96240-1-5.
  • Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 1998.
  • Immilän Myllymäki, Immilän ja Arrajoen asutushistoriaa, Matti Oijala 1999, ISBN 952-91-1121-5.
  • Nastola, Uudenkylän osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 26.5.-25.5.2014, Teemu Tiainen ja Hannu Takala 2014.