Henkilökohtaiset työkalut

(s. 1922)

os. Holopainen, Irja Marjatta

Viipurissa syntynyt kirjailija on kirjoittanut neljä romaania.

Tuotanto

Romaanit

Kielletty kesähoitola. Karisto 1945.

Kastele kukkaani. Karisto 1946.

Tämä päivä on meidän. Karisto 1947.

Hyvästi entisyys. Karisto 1949.

Tekstinäyte

Kello oli yli yhdeksän Lauran saapuessa määräasemalle . Koko päivän oli satanut. Täällä oli sade kehittynyt oikeaksi keväiseksi saderyöpyksi. Taivas oli kauttaaltaan paksussa, tummanharmaassa pilvessä, ja vesi kohisi räystäissä ja kerääntyi lotisten suuriksi lammikoiksi. Ilta vaikutti synkemmältä kuin mitä tähän vuodenaikaan muuten olisi voinut odottaa. Onneksi sade ei ollut kuitenkaan kylmä.

Asemalla ei ollut henkilökuntaa lukuunottamatta ainuttakaan ihmistä. Laura näki asemamiehen työntävän kärreillä hänen tavaroitaan makasiiniin. Kädessään hänellä oli vain pieni laukku, jonka kyllä jaksoi kantaa. Sateessa hän lähti kulkemaan maantietä, jonka hyvin tunsi.

Mutta kaikki oli muuttunut. Vanhoja taloja oli purettu, uusia rakennettu tilalle. Useimmista loisti valo ikkunoista, peltojen keskellä olevat talot olivat enimmäkseen pimeinä. Kenties ihmiset suorittivat tiheässä hämärässä viimeisiä askareitaan, kenties paneutuivat raskaasta työstä väsyneinä varhain levolle. Laura huomasi jalkojensa käyneen pian likomäriksi. Samalla hän koetti kuvitella mielessään taloa, joka häntä odotti. Sen hiljainen rappeutuminen oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Puutarhan ympäröimä huvilamainen asuinrakennus ei ollut omiaan kestämään vuosien vaihteluita ilamn korjausta, sen hän käsitti. Häntä ihmetytti, ettei ollut saanut tädiltään vastausta kirjeeseensä. Hän oli kuitenkin pitänyt tarpeettomana jäädä odottamaan sitä kaupunkiin. Hän tiesi ainoastaan sen, ettei tädinkään perhe ollut viime aikoina käynyt lainkaan huvilalla sen syrjäisen aseman vuoksi. Oli ollut monesti kysymys talon myynnistä, mutta asia oli kuitenkin Lauran päättämättömyyden vuoksi aina jäänyt. Tätäköhän varten hän oli sitä itselleen säästänyt?

Hyvästi entisyys, 1949.