Henkilökohtaiset työkalut
Seppo Jääskeläinen


(s. 1939 - k. 2014) kirjailijanimenä myös Ismo Aasvuo

Lahtelainen kirjailija, joka on syntynyt Helsingissä.
Opinnot ja ammatit:

- kansakoulu
- ammattikoulu
- SA ilmasotakoulu (kersantti, 1958) 
- koneteknikko (1965)
- opintoja kirjallisuustieteissä, sosiologiassa ja kasvatustieteissä
- proosa- ja draamakursseja
- metallioppilas (1954-56)
- asentajaoppilas (1957-58)
- nuorempi asentaja (1959-61)
- vanhempi puristinasentaja (1962-63)
- konesuunnittelija (1965-68)
- piirustuskonttorin esimies (1969-72)
- työnsuunnittelija (1974-77)
- työnsuunnittelun esimies (1979-81)
- tuotannonsuunnittelupäällikkö (1982-94)
Lisäksi hän on toiminut kirjallisuuden tuntiopettajana.
Vuodesta 1994 hän on toiminut päätoimisena kirjailijana.

Seppo Jääskeläinen kuului Salpausselän kirjailijoihin vuodesta 1985 (kunniajäsen 2004-) ja toimi mm. puheenjohtajana vuosina 1988-1996. Hän oli myös Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen vuosina 1997-1999.
Lisäksi hän kuului Suomen Tietokirjailijat ry:hyn, Suomen maakuntakirjailijat ry:hyn, Helsingin kirjailijoihin sekä Suomen Kirjailijaliittoon.

Jääskeläinen sai myös useita apurahoja kirjalliseen työhönsä.
Harrastuksikseen kirjailija mainitsee retkeilyn, matkailun, pienkalastuksen, sienestyksen, uteliaisuuden eri asioihin, lukemisen, ajatuksissa kellunnan ja maailman tapahtumien seuraamisen.

Seppo Jääskeläinen on valittu Päijät-Hämeen kuukauden kirjailijaksi vuonna 1994. Lisäksi hänellä on useita eri sijoituksia monissa proosa- ja draamakilpailuissa (1986-96) sekä kuunnelmakilpailun neljäs sija (1985) ja 2. palkinto novellikilpailussa (2004).

"Olen realistinen proosakirjailija lähinnä. Tuotanto tosin sisältää myös draamaa näytelmien muodossa, muutamia runojakin sekä muistelmia, fragmentteja, novelleja, lehtikirjoituksia, esseitä, tutkimuksia, historiikkeja yms., eli olen melkoisestikirjoittamisen monialatekijä.
Tieni kirjoittajaksi johti monien eri vaiheiden kautta. Pääosissa olivat useat kotipaikat, koulut, asunnot, kirjastot, sitten työ, joka kesti neljä vuosikymmentä vv. 1954-94 oppilaasta osastopäälliköksi asti. Vuosiin liittyi myös aikuisopiskelua teknillisessä oppilaitoksessa ja avoimessa korkeakoulussa sekä lukuisille ammattialani ja kirjoittamisen kursseilla. Olen avustellut lehtiä pakinoilla ja novelleilla 1960-luvulta lähtien, kunnes aloin määrätietoisen kirjallisen kehittämiseni 1980-luvulla. Muutamien näytelmien jälkeen tunsin omakseni pitkän proosan, ja niin tein ensimmäisen romaani 1994. Ja sitä tehden… ", Jääskeläinen kertoo

"Esikoisteokseni sijoittuu Lahden malliseen miljööseen. Muutoin kirjojeni ympäristöt asettuvat eri puolille maata, muutamat pääkaupunkiseudulle. Ylipäätään: pidän kirjoittamisympäristöäni sinänsä hedelmällisenä kirjoittamiseen, mihin vaikuttaa eri verkostot ja kirjalliset ystäväni sekä laitokset, joista tärkeimpinä pidän toimivaa kirjastolaitosta ja teattereita.
Tietoteosteni aihepiiri sijoittuu puhtaasti Lahteen ja laajemmin koko Päijät-Hämeen.
Kirjailijana olen kiinnostunut yhteiskunnallisista ja muista ilmiöistä, kuten normipoikkeavista ihmisistä sekä näiden eri elementtien keskinäisistä suhteista ja vaikutuksista. Sankarini ovat usein antisellaisia. Haluan välittää kirjoissani kulloisenkin aiheen mukaista ajankuvaa, olipa aihepiiri missä tahansa maantieteellisesti. Kirjoitan siitä minkä tunnen ja jonka uskon kiinnostavan lukijoitani", hän jatkaa.

Kirjailijan teos Sisko rakas: romaani rikoksesta (2006) on pääosin Lahti-aiheinen.
Syksyllä 2007 ilmestyi Seppo Jääskeläisen 11.teos nimeltään Routaporsas. "Routaporsas on rohkea romaani arasta aiheesta sijoitettuna 1960-luvun ahdistuneeseen ja seksuaalikielteiseen aikaan. Teos kertoo aikuisuuden kynnyksellä kipuilevan nuorukaisen ja häntä huomattavasti vanhemman naisen välilliseen pakkoavioliittoon johtavasta poikkeavasta suhteesta, joka herättää kohua ja ihmetystä."


Tuotanto

Romaanit

Lakkoviikot. Karisto 1994.

Rattijuopon kujanjuoksu. Edita 1996.
Pako Karjalasta. Karjalan kirjapaino 1998.

Kulmat. Otava 1999.

Muutot. Otava 2000.

Sodan vanki. Otava 2001. (Myös äänikirjana)

Sankarin sota. Otava 2002. (Myös äänikirjana)

Punainen Hanko. Otava 2003.(myös äänikirjana)

Maanpetturit. Myllylahti Oy 2005. (myös äänikirjana)

Sisko rakas: romaani rikoksesta. Myllylahti Oy 2006.

Routaporsas. Myllylahti Oy 2007.

Kaikki pelissä: lamaromaani. Myllylahti Oy 2008.

Aamulla oli toisin. Myllylahti Oy 2009. (myös e-kirjana)

Lahden kulmilta. Pakinakokoelma. 2011.

Omituisia. Ivan Rotta & Co. 2012. == Näytelmät ja kuunnelmat ==

Sydän lämpöä täys : musiikkinäytelmä, 1988.

Sisko rakas. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.

Valo on voittanut : näytelmä kirjailija Eino Säisästä 1935-88. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.

Luurata, 1990.

Aikaretki. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.

Kukkia äidille. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.

Vieras, 1992.

Perheniemen kolhoosi, 1993. == Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ==

Neuvos 75 13.09.1994 : teollisuusneuvon Martti Kempin elämänkerta. 1994 (M. Kempin kustanne).

Lahden rationalisointiyhdistys ry. 50 vuotta 14.05.1995 : historiikki 1945-1995. Lahden rationalisointiyhdistys 1995.

Kempin viisi vuosikymmentä. Kemppi 1999. == Osallistuminen antologioihin ==

Runomaraton : antologia, 1987 ja 1989.

Novelleja, 1990.

Työn runo puhuu, 1992.

Norjalaisvitsit, 1992.

Sielu metallin sukua, 1995.

Matkalla intohimoon, 1995.

Suustani karkaavat sanat, 1996.

Sanojen sirkus, 1996.

Intohimon hetkiä, 1997.

Heillähän on jo kasvot, 1998.

Ammattikoulu muurin takana, 1998.

Ihmisarvoinen vanhuus –projekti, 1998.

SHY-historia, 1999.

Kirjasto muutti elämäni, 2000.

Porinakontti, 2003.

En mie Karjalaa unoha, 2004.

Karjala Lahdessa. Palmenia-sarja 2005.

XL, Salpausselän kirjailijat ry, 2008.

Artikkelit

Jäähyväiset Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnolle, Kirjailija-lehti 02/2006, ss. 20-21.

Luennot

Kirjailijan Lahti - Tiivistelmä Seppo Jääskeläisen 4.10.05 pitämästä luennosta (Laatinut: Anja Kuhalampi, Lahden kulttuuriset merkit)

Kirjailija Seppo Jääskeläisen kirjavinkit

Lahden kaupunginkirjaston valitsema Vuoden kirjastonkäyttäjä 2006


Bo Carpelan: AXEL

Kirjan päähenkilö on Carpelanin kaukainen sukulainen, isosetä Axel Carpelan, Jean Sibeliuksen ystävä ja mesenaatti. Kirjana Axel on fiktiivinen ja fragmentaarinen päiväkirjaromaani. Lukukokemukseni oli aikoinaan niin vahva, että teos nousee usein mieleeni. Sisältö kertoo kuinka keskinkertaisuus saattaa kasvaa pyyteettömyydeksi, luuserista voi tulla varjosankari. Axel tukee mestaria tyytyen itse osattomuuteen. Musiikki on tukijaa ja säveltäjämestaria yhdistävä tekijä. Lukiessa tuntui jotain soivan taustalla. Unohtumaton kokemus.

Tuula Levo: NEITI SOLDAN

Romaani on Tuula Levon kaunokirjallinen esikoinen. Kirja kertoo kahden sisaruksen rakkaudesta kirjailija Juhani Ahoon. Teoksessaan Levo yhdistelee faktaa ja fiktiota hienovaraisen onnistuneesti Helsingin ja Tuusulan taitelijayhteisössä ilman juoruilun makua. Kirjailija Levo on taustaltaan historian opettaja. Asiantuntemus näkyy kypsänä tekstinä ja rakenteen selkeytenä.

Auli Mantila: VARPUNEN

Elokuvaohjaajan esikoisdekkari on hellä moraliteetti meidän ajastamme. Auli Mantila kuvaa kuolemaa, surua ja menetystä kouraisevasti. Kirjan tunnelmissa on tiheyttä ja hyytävyyttä. Alakuloisen perusvireen Mantila maustaa mustalla huumorilla ja makeankarvaalla ironialla. Jännittävän teoksen taustalla on muuan laaja ja tunnettu tuhotyö, jossa kuolee päähenkilön vakuutusvirkailija Inkeri Ahon sisko. Enempää en paljasta.

Veijo Meri: JÄÄKIEKKOILIJAN KESÄ

Romaani kertoo omaperäiseen tyyliin kuinka kaksikymppinen pikkukaupunkilaisnuorukainen Illu on saavuttanut mainetta jääkiekkoilijana, mutta muut elämän alueet ovat hänelle vielä tuntemattomia. Kesä 1954 muuttaa kuitenkin kaiken kun helteisen kaupungin atmosfääriin astuu Iso Vaalee, Illun mielestä kaupungin kaunein nainen. Illu kokee toisenlaisen rakkauden turvetyömaan itseään vanhemman keittäjättären kanssa. Seksikuvaus on rohkea, mutta ei rivo. Jokaisen täysi-ikäisen miehen ja naisen tulisi lukea tämä kirja.

Kalle Päätalo: VIIMEINEN SAVOTTA

Teos on mielestäni rakenteeltaan ja sisällöltään Päätalon romaanimaisin, joka ei kuulu tekijän tunnettuihin sarjoihin, vaan on itsenäinen taideluomus. Päähenkilönä on Vikke Nilo, savotoiden ilontuoja ja narrinosan ominut veijari. Elämän varsitien lähetessä loppuaan Vikke silmää muistumin kirjaviin vaiheisiinsa, lapsuuden huutolaisuuteen, aikuisiän uittoihin ja metsätyömaihin, jätkän pyhään ja arkeen. Kaksoiskerronta on hallittua. Ihmiskuvat ovat rikkaita. Ilo ja suru käyvät koskettavasti rinnan. Kirja kertoo ajasta, jolloin vaivaisapu muuttuu sosiaalihuolloksi. Ennustan, että kirjaa tullaan käyttämään tulevaisuudessa sosiaalialojen oppilaitoksissa oheislukemistona.

Usein unohtuu paikallisuus ja alueellisuus. Parin viime vuoden aikana olen hankkinut muiden ohessa kaksi kirjaa, jotka ovat vaikuttaneet eri tavoilla:

Jouko Halmekoski: SOTAORVON VALA

Tekijä on avannut sielunsa ja kirjoittanut koskettavan teoksen. Kirja on riipaiseva kertomus sodassa isänsä menettäneestä pojasta ja tämän kivuliaasta kasvusta aikuisuuteen. Teos on tarina elämän menetyksistä ja suruista, mutta myös onnen saavuttamisesta. Kirja palkitsee lukijansa.

Hannu Takala: KERTOMUKSIA KARJALAN KAIVAUKSILTA

Matkakirja perustuu FT Hannu Takalan arkeologisten tutkimusmatkojen aikana Karjalan kannaksella tekemiin muistiinpanoihin. Liikutaan Karjalan esihistoriassa, historiassa ja nykyisessä ajassa, eletään luonnossa ja tavataan nykyasukkaita. Lukiessani koin olevani mukana kaivauksilla ja elämässä joukon mukana. Se lukukokemus on harvinainen ja jää mieleen.

Koskettavia lukuhetkiä toivoo Seppo Jääskeläinen