Henkilökohtaiset työkalut
Juhani Pohjanmies


vuoteen 1905 Lindfors

s. 1893 Helsinki
k. 1959 Hollola 

Juhani Pohjanmies kirjailijana


Paremmin säveltäjänä kuin kirjailijana tunnettu Juhani Pohjanmies kävi kansakoulun, käsityöläiskoulun ja valmistui kanttoriurkuriksi vuonna 1914. 
Hän työskenteli Jyväskylän amatööriorkesterin johtajana (1920-24), urkurina ja soitonopettajana (1919-1928), säveltäjänä, urkutaiteilijana ja kuoronjohtajana sekä myöhemmin suunnittelijana ja piirtäjänä sekä apulaisjohtajana Kangasalan urkutehtaassa (1936-42).
Vuonna 1942 hän muutti Lahteen ja jätti virkansa Kangasalan urkutehtaalla. Lahdessa hän toimi opettajana Viipurin musiikkiopistossa, sävelsi, kehitteli uusia soittimia ja kirjoitti. Vapaaksi taiteilijaksi hän ryhtyi vuonna 1945. Vuonna 1947 hän muutti perheineen Hollolan Vanha-Hannukkalaan.

Pohjanmieheltä on kuitenkin ilmestynyt kolme romaania 1940-luvulla. Näitä teoksia voidaan pitää varhaiseen suomalaiseen science fictioniin kuuluvina ja ne kiinnostavat siten keräilijöitä.

Juhani Pohjanmies säveltäjänä

Juhani Pohjanmies oli myös säveltäjä, urkutaiteilija ja soitinten rakentaja. Hän valmistui urkurikanttoriksi 1914 opiskeltuaan Helsingin kanttori-urkurikoulussa ja Helsingin musiikkiopistossa. Myös Saksassa Leipzigissä hän kävi opiskelemassa säveltämistä ja urkujensoittoa. Vuosina 1919-1928 Pohjanmies toimi Jyväskylän kaupunkiseurakunnan urkurina. Hän toimi myös kuoronjohtajana, laulun- ja soitonopettajana sekä amatööriorkesterin johtajana, konsertoimista ja säveltämistä unohtamatta. Hänellä oli perhe - puoliso ja kolme tytärtä.

Syvä henkinen kriisi 20-luvulla ja siitä selviäminen teosofisen elämänkatsomuksen kautta johti muutoksiin työnkin suhteen; Jyväskylä jäi taakse, mutta työ urkujen parissa jatkui Kangasalla, missä Pohjanmies toimi 1936-42 Urkutehtaan suunnittelijana ja apulaisjohtajana. Hänen noin 80 uruistaan tunnetuimpia ovat Oulun tuomiokirkon ja Varkauden ja Savonlinna-Säämingin kirkkojen urut. Uusi rakkaus toi hänet Lahteen 1942. Täällä hän opetti Viipurin musiikkiopistossa ja jäi vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1945. Hollolaan perhe muutti kaksi vuotta myöhemmin.

Juhani Pohjanmiehen sävellystuotanto sisältää useita kantaatteja, nelisenkymmentä kuorolaulua, 95 lastenlaulua, hengellisiä duettoja, näytelmämusiikkia sekä piano- ja urkuteoksia. Hän sävelsi lauluja mm. Kiven, Vuorelan ja Kailaan runoista mutta sanoitti niitä itsekin. Elämään ovat parhaiten jääneet useat joululaulut ja kuorosävellykset kuten kantaatti ’Kerranpa kesällä’, mutta epäilemättä laajimmin tunnettu on 20-luvulla salanimellä kirjoitettu ’Kuubalainen serenadi’, ”kauhukakara kaunosielun sävellysten joukossa”.

Säveltäjän leski Lii Hannukkala-Pohjanmies kirjoittaa Juhanista muistelmissaan: ”Hän oli ihmisenä vaatimaton ja kuitenkin itseään arvostava. Suvereeni keskustelija musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden ja uskonnollisten kysymysten parissa. (…) Kaiken piti soida, mihin hän kosketti, kaikesta lähti ääni: puusta, metallista, lasista, vedestä. Soitto, soittimet, kohtalo. Ihana ja raskas. Nyt loppuunsaatettu.” Hollolan Sairakkalassa on Juhani Pohjanmiehen kotimuseo.

Tuotanto


Romaanit

Helikopteri, 1946 (WS)

Avaruuslaiva, 1948 (WS)

Laboratorio, 1948 (WS)

Muu tuotanto

Koraali-koulu yksinopiskelua ja lyhyttä koulukurssia varten. Toim. J:kylä 1926 (KJG)

Tekstinäyte

Pekka tutki tarkkaavasti outoa seutua.

- Kylläpäs nukuimme sikeästi, kun emme myrskystä mitään tienneet. Millähän kohtaa Saksaa me oikein olemme. Olisi ehkä viisainta lähteä pohjoista kohden, mutta kun nyt kerran olemme vahingossa tänne joutuneet, niin eiköhän katsella vähän maailmaa, ennen kuin lähdemme kotiinpäin,innosti Iivari.

- Olen samaa mieltä sanoi Matti.

Pekka katseli alas mietteissään. Hänen tuuma oli uhkarohkea. Toisaalta tämä saattoi olla heidän ainoa tilaisuutensa nähdä maailmaa näin vaivattomasti. –Olkoon menneeksi, hän sanoi, vaikka kyllä minua hiukan arveluttaa.

- Älä arvele, yritti Matti rohkaista, janoten seikkailuja. –Pysytään niin korkealla, ettei ole ilmijoutumisen vaaraa.

- Paljonko kello on?

- Puoli yhdeksän.

- Yritetään kuunnella uutisia.

Lahti kuului heikosti, mutta he saivat selvän sentään. Uutisissa kerrottiin mm.: ”Kummituslentokone nähty Kuusamossa. Eilen iltapäivällä löysi lentopartio omituisen näköisen lentokoneen maassa. Koneessa ei ollut minkäänlaisia merkkejä. Kun maastoon ei ollut mahdollista laskeutua, tyydyttiin ottamaan valokuvia. Myöhemmin laskettiin seudulle laskuvarjomiehiä, mutta kone oli sillä välin kadonnut. Useita lentopartioita on komennettu kummituskonetta etsimään.”

- Hahhaa, kylläpä saavat etsiä, nauroivat pojat.

Pekka suuntasi länttä kohden, arvellen tultavan jonkin kaupungin lähettyville tai ainakin rannikolle, jotta voitaisiin määritellä koneen asema. Pari tuntia lennettyään he kuulivat radiosta erittäin voimakasta puhetta.

- Se on ranskaa.

Helikopteri, 1946.

Juhani Pohjanmies [saveltajatPohjanmies.htm säveltäjähakemistossa].

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 516-517.
  • Hannele Pohjanmies teoksessa Länsi-Hollolan kyläkirja, 2002, s. 95-104.