Henkilökohtaiset työkalut
Kaija Hiltunen


(s. 1947) os. Pölönen

Pohjois-Karjalan Pyhäselällä syntynyt Kaija Hiltunen muutti Orimattilaan vuonna 1965, missä hän edelleenkin asuu.

Opinnot ja ammatit

- kansa- ja kansalaiskoulu
- kirjallisuus- ja kirjoittajakursseja, mm. Oriveden opisto 
- lastenohjaajan työhön liittyviä kursseja (1982-2001)
- tietokoneen käyttäjän A-kortti (1999)
- radiotyön kurssi (1991)
- maatalon emäntä (1967-)
- osa-aikainen lastenohjaaja, srk (1982-2003)
- Orimattilan seudun lehtiavustaja (1987-1994)
- kirjoittanut lehtijuttuja Etelä-Suomen Sanomiin ja Orimattilan Sanomiin

Tietoa kirjailijasta

Kaija Hiltunen on palkittu Ilpo Suorion (Artjärvi) runokilpailussa vuosina 1997 (1. palkinto), 1998 (3. palkinto), 1999 (1. palkinto), 2001 (1. palkinto), 2004 (1. palkinto) ja 2010 (1. palkinto) ja samalla kiertopalkinto jäi Kaija Hiltusen hyllylle. Ilpo Suorion runonkirjoituskilpailussa hänet on palkittu myös 2011 (1. palkinto) ja 2012 (1. palkinto).

Hiltusen harrastuksiin kuuluvat käsityöt, lukeminen ja kirjoittaminen sekä lastenlapset. == Runot syntyvät itsestään ==

"Olen oikeastaan vain harrastajakirjoittaja, en niinkään kirjailija. Kirjoittanut olen toki paljon ja suurin innoitus aikuisiässä tuli Orimattilan kansalaisopiston kurssilta 1980. Raimo Bärmanin ollessa opettajana sain hyvää palautetta. Myöhemmin olen tutustunut moniin kirjailijoihin lehtijuttuja tehdessäni, Etelä-Suomen Sanomiin tein enimmäkseen taiteilijoista henkilökuvauksia. Tieni kirjoittajaksi lienee sattumien summaa. Karjaa hoitaessa oli aikaa miettiä, niinpä lappusia alkoi ilmestymään jopa navetan ikkunoille. Yksi kirjoittamiseen liittyvä minulle tärkeä juttu on se, että olen vuosikausia tehnyt lähes aina onnittelukortit ja tervehdykset itse, joissa on yleensä omatekemä henkilökohtainen runo, teen myös ehdottomasti joulu-, ystävänpäivä- ja pääsiäiskortit, joissa niinikään omatekemäni runo. Kirjoittaminen on enimmäkseen sitä, että runot syntyvät melkein itsestään, en niitä paljoakaan tekemällä tee. Lehtikirjoittaminenkin lähti niin, että huomasin muistavani ja kelaavani kaikkea mitä jossain juhlissa tapahtui, sitten lähetin yleisönosastoon kirjoittamani ja jossain vaiheessa huomasin olevani avustajatoimittaja."

Päijäthämäläisyys lehtikirjoituksissa


"Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys lienee heijastunut tuotannossani enimmäkseen lehtikirjoitusten ohella. Olenhan kirjoittanut päijäthämäläisistä ihmisistä ja tapahtumista Päijät-Hämeen alueella."

Tuotanto

Runot

Poluiltani, 1999 (runoja ja mietelauseita)

Elämäni on runoa, 2006 (runoja ja proosaa) ==
Osallistuminen antologioihin ==

Joulu Sinua etsii. Orimattilan taideyhdistys, 1987.

On iloa olla ihminen. Orimattilan taideyhdistys, 1989.

Etsijä. Orimattilan taideyhdistys, 1992.

Maanääret. Orimattila-seura, 1998.

Muistatko maitolaiturit? Valio, 1999.

Joulu löytää tähden luo. Orimattilan taideyhdistys, 2004.

Koulujuhliin näytelmiä (1988-1990):
Kepposen kepponen.
Prinssi saa ystävän.
Kaaos Korvatunturilla.

Muu tuotanto

Lahden seudulla ilmestyneessä diakoniatyön joululehdessä joulukirjoituksia ja runoja (1982, 1984, 1986, 1988 ja 1989)
Viihdekirjallisuuteen jokunen novelli vuodesta 1988.
Muutama ohjelma kansalaisradioon 1991, mm. kirjailija Aino Kaasisesta.
Päiväkerhotyötä tehdessä yhden hengen kustantamon päiväkerholehti, levikki 100 kpl kaksi kertaa vuodessa (1996-2000).

Tekstinäyte


Meri ja minä

Olen istunut tällä kivellä aiemminkin, takalistoni lienevät muokanneet tähän jo omat kuoppansa pienemmät ja suuremmat. Kosteus kasvattanut sammaleet, jotka pehmeästi myötäilevät yhä luisemmaksi käyviä istumalihaksiani.

Kuulen kaukaa lähestyvät aallot, jotka rantaan iskeydyttyään pirskovat vettä kasvoilleni. Mutta ukkosen saattelemana ne antavat huomattavasti kylmemmän kylvyn. Näen sieluni silmin salamat meren aaltojen varjoissakin ja tarraudun maassa kasvavaan kasviin. Täällä on siis ruusujakin, haistan hennon tuoksahduksen, otteeni tiukentuu oksasta, mutta piikki tarrautuu kämmeneeni.

Ruusua en ole koskaan nähnyt, en edes merta tai kiveä, mutta tunnen ne tarkasti. Kiven kylmä harmaus, meren syvä sini vaahtopäiden aaltojen alla, ruusun piikki yhtä pistävä kuin rikkoutunut rakkaus.

Sinä olit unelmani, tähtitaivaitakin tavoittelin. Sinä tulit, olit ja lähdit. Sen unelman, jonka annoit minulle, sen otteessa olen taivaltanut nuoruudesta tähän päivään.

Se on rakentanut ja repinyt mutta kestänyt eikä hetkeksikään herpaantunut.

Suunnittelin perhettä rakastavan vaimon ja muutaman lapsen kanssa. Itkit jo tullessasi, miten minä sokean kanssa. Hänen kanssaan kuitenkin asuit olit ja elit, hoidit työsi, hetken aikaa. Nyt olen pärjännyt ilman ajatuksiasi, apuasi, käskyjäsi.

Jos Luoja olisi suonut ja sinä hyväksynyt, nyt meillä olisi perhe. Sen unelman kanssa olen tällä matkalla. Mikäs minun on ollessa täällä kallioilla. Täällä muistan sinut, vain harvoin sitä tuskaa minkä minulle annoit. Taas aallot merellä huokailevat ja tuulet puhaltavat, kuljen suureen tuntemattomaan. Leijailen vapaudessa voimallisena, olemukseni kevyt, kipujen kärvennys hälvennyt, haavat arpeutuneet.

Ehkäpä jo seuraava aalto huuhtelee hämärän pois silmistäni.