Henkilökohtaiset työkalut

Varhainen hämäläinen kylätontti ja kylämaisema ennen muinoin

Vuoden 1786 pitäjänkartassa on selkeästi nähtävissä tyypillinen hämäläinen ryhmäkylämuodostelma. Se on sijainnut hyvin lähellä kivikauden ja rautakauden asutusta. Kylätontti on ollut kylän ensimmäisiä tiiviitä asutuspaikkoja. Vanhan hämäläisen kylän talot ovat sijainneet tiiviinä rykelmänä lämpimällä rinteellä, jonka ympärillä avautuvat kylän vanhimmat pellot. Kalkkisissa elettiin aina 1700-luvun loppuun asti kuin suuressa perheessä; metsät ja niityt olivat yhteisiä ja pelloilla oli sarkajako. Kalkkisissa isojaon mittaukset aloitettiin vuonna 1767 ja lopulliseen sopimukseen päästiin 1799. Tässä vaiheessa vanha kyläkeskus hajosi, kun haluttiin saada talot omien rajojen sisäpuolelle. Kartano oli ainoa joka jäi entiselle paikalleen. Kaikki kylätontilla olevat rakennukset ovat kadonneet ajan saatossa. Paikasta on kauniit näköalat ympäristöön ja Kymijoelle. Maisema on vanhaa ja tämän iättömyyden voi aistia. Tämä osoittaa menneisyyden ihmisten kyvystä valita kauniita luonnonpaikkoja asutukselle.


Elinkeinojen vaikutus Kalkkisten kylämaisemaan

Iisakkilan tilalle vievä tie on merkittynä vuoden 1786 pitäjänkarttaan. Nykyinen rantaan vievä tie on oikaistu sillan teon yhteydessä. Tiestön linjaukset noudattelevat kylässä pitkälti 1700-luvun lopun tiestöä. Kaski- ja peltoviljelyn aika muutti Kalkkisten maiseman luonnontilaa. Viljely voimistui vasta 1000 -1200 -luvuilla, jolloin se jo osittain oli peltoviljelyä. Peltoviljely voimistui 1500-luvulta alkaen rinnan yhä voimaperäisemmäksi käyvän kaskiviljelyn myötä. 1700-luvulla ja erityisesti 1800-luvulla kaskettava ala oli laajentunut ja kaskikierto lyhentynyt niin paljon, jopa 15-20 vuoteen, että Kalkkisissa sen paremmin kuin muuallakaan Hämeessä ei ollut kunnon metsiä juuri lainkaan, kun mäntymetsiä kuluttava tervanpolttokin oli voimissaan. Maisema oli avoin ja pusikoitunut, nuoret metsät olivat lehtipuuvaltaisia. Metsän hävityksen takia kaskeaminen lopulta kiellettiin lailla 1890-luvulla, mutta kokonaan se ei unohtunut vielä 1900-luvun alkupuoliskollakaan. Tultaessa 1900-luvulle Kalkkisten kylämaisema oli paljon avoimempi kuin nykyisin. Karjan laiduntaminen piti metsät osaltaan avoimina ahoina. Myös kylän rakennuskanta oli tihein, kun maatalous työllisti suuren joukon väkeä, joka tarvitsi asunnon ja siihen kuuluvan pihapiirin. Metsittyminen ja maiseman sulkeutuminen alkoi 1960-luvulla. Kalkkisten kylää ympäröivissä metsissä on paljon vanhoja rakennuksia muistona nykyistä laajemmasta kyläaukeamasta.


Lähteet