Henkilökohtaiset työkalut

- Arno Forsius-

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2009.

Julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/KSS2_HSS.htm

Olin jo 1990-luvun lopulla kirjoittamassa katsausta Lahdessa toimineen Keskussotilassairaala 2:n (KSS 2) vaiheista. Silloin sain Heikki Palmgrenilta kuulla, että hän oli laatimassa kirjaa aiheesta, ja niin päätin jäädä odottamaan sen ilmestymistä. Teos julkaistiin vuonna 2008, ja nyt laatimani katsaus perustuu suureksi osaksi Palmgrenin kirjassa esitettyyn aineistoon. Tämä kirjoitus on yleiskatsaus eikä siinä tarkastella myöskään Puolustusvoimien organisaation muutoksia. Lisätietoja, yksityiskohtia ja tilastoja on saatavissa lähteissä mainitusta Palmgrenin kirjasta ”Lahden sotilassairaalat 1940–1994”.

Suomessa oli 1930-luvulla kaksi suurta sotilassairaalaa, Tilkan sairaala Helsingissä ja Viipurin Sotilassairaala Viipurissa. Molemmat oli perustettu vuonna 1918 Suomen itsenäistymisen jälkeen. Näistä Tilkan sairaala oli puolustusvoimien pääsairaala (eli Keskussotilassairaala 1, KSS 1). Kumpaakin sairaalaa varten valmistuivat uudisrakennukset 1930-luvulla, Helsinkiin vuonna 1936 ja Viipuriin vuonna 1932. Lisäksi puolustusvoimilla oli myöhemmin kolme muuta erikoislääkärijohtoista sotilassairaalaa, nimittäin Oulussa, Turussa ja Kouvolassa. Kaikissa merkittävissä varuskunnissa oli varuskuntasairaalat.

Keskussotilassairaala 2:n perustaminen ja välirauhan aika 1940–1941

Viipurin Sotilassairaala toimi 30.11.1939 alkaneen talvisodan aikana 43. Sotasairaalaksi muutettuna Joutsenossa Rauhan piirimielisairaalassa ja Tiuruniemen parantolassa, joihin se oli sijoitettu jo 13.10.1939. Sairaalasta irrotettiin maaliskuun alussa 1940 kirurginen osasto, joka siirrettiin Sippolaan ja liitettiin 13. Sotasairaalaan. Samoihin aikoihin sisätautiosaston toiminta siirrettiin Elimäelle muodostettuun 51. Sotasairaalaan. Viipurin Sotilassairaalan henkilökunnasta on mainittava ylilääkäri, lääkintäeversti Johannes Heinonen ja ylihoitaja Toini Jantunen (myöh. Roine), joiden työ jatkui myös Keskussotilassairaala 2:ssa.

Maaliskuun alkupuolella 1940 43. Sotasairaala määrättiin perustamaan 200 -paikkainen kirurginen osasto Sippolaan ja yhtä suuri sisätautiosasto Elimäelle. Kirurginen osasto liitettiin kuitenkin 13. sotasairaalaan ja sisätautiosasto Elimäelle muodostettuun 51. Sotasairaalaan. Sodan seurauksena Suomi menetti 13.3.1940 tehdyssä rauhansopimuksessa Karjalan ja myös Viipurin. Jo seuraavana päivänä 43. Sotasairaala siirrettiin Joutsenosta Nokialle, jossa sen toiminta hiljeni melko nopeasti. Sairaalan toiminta Nokialla päättyi 10.5.1940, jolloin se siirrettiin Elimäelle Mustilan kartanoon. Myös siellä 43. Sotasairaalan toiminta jäi lyhytaikaiseksi, sillä se siirrettiin heinäkuussa Lahden Kansanopistolla ja Vierumäen Urheiluopistolla aikaisemmin toimineen 8. Sotasairaalan käytössä olleisiin tiloihin. Väliaikana potilaiden hoidosta oli vastannut Alankomaalainen sotasairaala.

Lahdessa 43. Sotasairaalasta muodostettiin 29.7.1940 alkaen uudelleen Viipurin Sotilassairaala, jolla oli 223 sairaansijaa Lahden Kansanopistolla ja 190 sairaansijaa Vierumäen Urheiluopistolla eli yhteensä 413 sairaansijaa. Lahden kansanopistolla oli 75-paikkainen kirurginen osasto ja 75-paikkainen sisätautien osasto, 50-paikkainen korva-, nenä- ja kurkkutautien osasto sekä 23-paikkainen silmätautien osasto. Lahden Kansanopiston tiloihin perustettiin elokuussa 1940 Lahden Sotavammapoliklinikka. Vierumäen Urheiluopiston tiloissa oli 80-paikkainen osasto pitkäaikaisia kirurgisia potilaita varten ja 110-paikkainen osasto pitkäaikaisia sisätautipotilaita varten.

Viipurin Sotilassairaalasta tuli 1.4.1941 Keskussotilassairaala 2 (KSS 2), koska Viipuriin palaaminen ei näyttänyt mahdolliselta. Kuitenkin jo helmikuussa 1941 silloisen Viipurin Sotilassairaalan sisätautien osaston osastonlääkäri Robert von Bonsdorff oli saanut kertomansa mukaan määräyksen laatia suunnitelmat 8. Sotasairaalan uudelleen perustamiseksi Lahden seudulle, sillä sodan uhka kasvoi jatkuvasti. Liikekannallepano käynnistettiin 17.6.1941 ja tehdyn suunnitelman mukaan annettiin 18.6.1941 käsky perustaa KSS 2:sta lyhyessä ajassa 8. Sotasairaala. Sen perustaminen käynnistyi jo 20.6.1941.

Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22.6.1941 myös pohjoisella rintamalla. Suomen toimenpiteet Saksan hyökkäyksen tukemiseksi johtivat 25.6.1941 Neuvostoliiton ilmavoimien suorittamiin pommituksiin useilla Suomen paikkakunnilla, ja 28.6 1941 todettiin Suomen olevan sodassa Neuvostoliiton kanssa. Suomen jatkosota oli alkanut.

Jatkosodan aika 1941–1944

Lahteen ja sen ympäristökuntiin 20.6.–15.7.1941 perustetussa 8. Sotasairaalassa oli aluksi kaikkiaan 2929 sairaansijaa. Enimmillään sairaansijoja oli hieman yli 3200 ja henkilökuntaa n. 1200. Sotasairaala oli alistettu suoraan päämajalle. Sairaalan päällikkölääkärinä oli vuoden verran lääkintämajuri Johannes Wahlberg ja syksystä 1942 alkaen lääkintäkapteeni (myöh. lääkintämajuri) Robert von Bonsdorff. 8. Ylihoitajana oli edelleen Toini Roine (ent. Jantunen).

Toini Roineella oli 8. Sotasairaalan ylihoitajan tehtävät jätettyään merkittävä osuus kahden sisarensa kanssa Lahden Yksityissairaalan perustajana sekä tämän sairaalan ylihoitajana ja taloudenhoitajana.

8. Sotasairaalan toimipaikat olivat seuraavat: Os. l Lahden Lyseo, 320 A-kirurgista sairaansijaa; Os. 2 Lahden Kansanopisto, 260 kirurgista sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien sairaansijaa sekä sotavammapoliklinikka, myöhemmin myös sairaalan esikunta, joka oli ollut alkuvaiheessa Lahden Yhteiskoululla; Os. 3 Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalan silmätautien osasto Lahdessa, 65 silmätautisairaansijaa; Os. 4 Möysän kansakoulu, 200 kirurgian ja sisätautien sairaansijaa; Os. 5 Vierumäen Urheiluopisto, 500 A-kirurgista sairaansijaa; Os. 6 Heinolan seminaari ja kylpylaitos, 350 kirurgista sairaansijaa; Os. 7 Salpausselän parantola, 300 kirurgista sairaansijaa; Os. 8 Kärkölän kunnalliskoti, 100 kirurgista sairaansijaa; Os. 9 Tapanilan kunnalliskoti Lahdessa, 100 sisätautisairaansijaa; Os. 10 Kujalan maatalousoppilaitos, (myöhemmin siirrettynä Ahtialan 45 maamieskouluun), 100 kulkutautisairaansijaa; Os. 11 Nastolan kunnalliskoti, 50 sisätautisairaansijaa; Os. 12 Orimattilan emäntäkoulu ja kirkonkylän kansakoulu, 230 sisätautisairaansijaa; Os. 13 Padasjoen kunnalliskoti, 150 sisätautisairaansijaa; Os. 14 Lahden Tyttölyseo, 200 iho- ja sukupuolitautien sairaansijaa.

Vierumäen kirurgisen osaston yhteydessä oli synnytys- ja naistentautien osasto Lahden ympäristökuntien asukkaita varten. Lahden Kartanon kansakoulussa (nyk. Historiallinen museo) toimi veripalveluryhmä. Lisäksi perustettiin 8. Sotasairaalan alaisuuteen 150-paikkainen alkoholistiosasto Lapinjärvelle. Psykiatrista osastoa 8. Sotasairaalassa ei ollut, mutta Hennalan varuskunnassa toimi koulutuskeskuksen alaisena psykiatrinen työkomppania. Lahdessa sotasairaalan henkilökuntaa oli mainittujen laitosten ulkopuolella sijoitettu lisäksi asumaan viiteen ruotsalaisten lahjoittamaan asuintaloon Tapanilassa ja Aarnelan huvilaan Kariniemessä.

8. Sotasairaala oli jatkosodan aikaista sotasairaaloista suurin. Asemasotavaiheessa sen osastoja supistettiin tilanteen salliessa. Niinpä esim. Lahden Lyseo oli välillä koulukäytössä, kunnes se vuonna 1944 suurhyökkäyksen alkaessa muutettiin jälleen kirurgiseksi osastoksi. 8. Sotasairaalan kautta kulki jatkosodan aikana n. 45000 potilasta eli neljännes kaikista haavoittuneista.

Jatkosodan aikana sairaalassa hoidettiin koko ajan myös siviilipotilaita. Sota- ja sotilassairaaloiden aikana Lahden ja ympäristökuntien asukkaat pääsivät kotiseudullaan ensimmäistä kertaa, eräin poikkeuksin, erikoislääkärien hoitoon niin sairaaloissa kuin vastaanotoillakin. Puolustusvoimien palveluksessa olleista lääkäreistä pitivät yksityisvastaanottoa yleensä vain lahtelaiset.

Keskussotilassairaala 2:n toiminta 1944–1963

Jatkosota päättyi Neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 tehtyyn aselepoon ja 19.9.1944 solmittuun välirauhaan. 8. Sotasairaala lakkautettiin marraskuun lopussa 1944 ja siitä muodostettiin 1.12.1944 alkaen taas KSS 2, joka korvasi pysyvästi menetetyn Viipurin Sotilassairaalan. Käynnistämistoimet saatiin vietyä päätökseen vasta 10.1.1945 mennessä.

Aluksi KSS 2:n toiminta jatkui Lahden Kansanopistolla, Vierumäen Urheiluopistolla ja Salpaushovissa eli Lahden hiihtohotellissa Jalkarannassa. KSS 2:ssa oli tammikuussa 1945 400 sairaansijaa, jotka jakautuivat erikoisaloihin seuraavasti: kirurgia 165, sisätaudit 135, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 40, kuume- ja kulkutaudit 40 sekä silmätaudit 20.

Vierumäen osastot lakkautettiin syyskuun lopussa 1945 ja sen jälkeen sairaansijoja oli 1.10.1945 alkaen 218: kirurgiassa 60, sisätaudeilla 115 (mukana Salpaushovin kulkutautipaikat), korva-, nenä- ja kurkkutaudeilla 30 ja silmätaudeilla 13. Kansanopistolla toimivat myös hammaspoliklinikka, Lahden Sotavammapoliklinikka 15.9.1945 saakka sekä Vierumäeltä siirtynyt Fysiatrian osasto. Röntgentutkimukset tehtiin Lahden Diakonissalaitoksella.

KSS 2:n johtajalääkärinä oli lääkintäeverstiluutnantti, vuodesta 1947 lääkintäeversti Harry Björk vuosina 1945–1948 ja hänen jälkeensä lääkintäeverstiluutnantti, vuodesta 1949 lääkintäeversti, myöh. professori Aarne Valle vuosina 1948–1968. Ylihoitaja Toini Roineenä (aik. Jantunen) toimikausi oli päättynyt marraskuussa 1944 ja seuraava pitkäaikainen ylihoitaja oli sairaanhoitajajohtaja Irja Maukonen vuosina 1949–1967.

KSS 2:n toiminta vakinaistui viimein syyskuun alussa 1946, jolloin Lahden Kansanopistossa yhä toiminut sairaalaosasto siirtyi Hennalan kasarmialueelle entisen varuskuntasairaalan (rakennus 26) ja yhden sairaalakäyttöön osaksi muutetun kasarmirakennuksen (rakennus 23, pohjoinen keskisiipi) tiloihin. Samalla päättyi potilaiden hoito Salpaushovissa, joka jäi kuitenkin vielä sairaalan henkilökunnan asuntokäyttöön noin vuoden ajaksi. Nyt KSS 2:ssa oli 212 sairaansijaa: kirurgiassa ja silmätaudeilla yhteensä 83, sisätaudeilla 85 sekä korva-, nenä- ja kurkkutaudeilla ja tartuntataudeilla yhteensä 44. Sairaalan omat laboratorio- ja röntgentoiminnat käynnistyivät syyskuussa 1946.

Puolustusvoimat oli perustanut veripalvelun heti talvisodan alettua. Lahdessa aloitettiin pullotetun veren kerääminen vuoden 1940 alussa. Veripalvelu kuului aluksi 8. Sotasairaalan tehtäviin, mutta se jatkui KSS 2:ssa sen uudelleen perustamisen jälkeen. Suomen Punainen Risti (SPR) ryhtyi huolehtimaan veripalvelusta vuonna 1948 ja SPR:n Lahden Veripalvelu aloitti toimintansa KSS 2:ssa 1.4.1948. Veripalvelu siirtyi vuonna 1952 Lahden kaupunginsairaalan juuri valmistuneen lisäsiiven uusiin tiloihin.

Vuosina 1954–1955 KSS 2:ssa oli toiminnassa runsaan puolen vuoden ajan polio-osasto, jossa hoidettiin yhteensä kuutta hengityshalvauspotilasta.

Erilaisten tilapäisten järjestelyjen tai muuttuneen tarpeen vuoksi tehtiin sairaalan sairaansijojen määrässä ja jakautumisessa muutoksia. Huhtikuun alussa 1947 sairaansijojen määrä oli 170 ja toukokuusta 1955 alkaen 137. Vähennys koski eniten sisätautien ja tartuntatautien hoitopaikkoja. Sairaansijatarpeen vähenemiseen vaikutti mm. tehokkaiden antibioottien käyttöön ottaminen bakteeritulehdusten hoidossa.

Kirurgisessa toiminnassa tarvittavasta paikallispuudutuksesta huolehtivat leikkaavat lääkärit ja nukutuksen antajina olivat sairaanhoitajat, kuten Suomessa siihen aikaan yleisesti oli tapana. Lahden kaupunginsairaalaan saatiin nukutuslääkäri (anestesialääkäri) vuonna 1950 ja siitä lähtien hän saattoi tarvittaessa käydä KSS 2:ssa palkkiotoimisesti antamassa anestesioita. KSS 2:een hankittiin vuonna 1951 nukutuskone, joka helpotti anestesioiden antamista vaativammissa leikkauksissa.

KSS 2:ssa oli palkkiotoiminen röntgenlääkäri vuosina 1945–1950, kunnes sairaalaan saatiin vuoden 1951 alusta röntgenlääkäri osastonlääkärinä vuodesta 1951 alkaen, erikoislääkärinä vuodesta 1953 alkaen ja ylilääkärinä vuosina 1961–1983.

Tässä yhteydessä voidaan kiinnittää huomiota siihen, että Keskussotilassairaala 2:n vakinaisista lääkäreistä sisätautiosastolta mm. Aarne Valle, Robert von Bonsdorff, Pentti Halmetoja ja Osmo Kannas, silmätautien osastolta Kaarlo Suo sekä röntgenosastolta Martti J. Hämäläinen ja Björn Frilund olivat sotilaslääkärivirkansa ohella vakituisessa työsuhteessa Lahden Diakonissalaitoksen sairaalassa. Kirurgian sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien osastojen lääkärit hoitivat yleensä sairaalatyön ohella leikkauspotilaita myös Lahden yksityissairaalassa. Lähes poikkeuksetta kaikilla Keskussotilassairaala 2:n lääkäreillä oli lisäksi yksityisvastaanotto kotona tai jollakin lääkäriasemalla.

Puolustusministeriön vuonna 1937 antamalla päätöksellä sotilassairaalassa voitiin hoitaa siviilipotilaita, mikäli sairaalassa oli siihen mahdollisuuksia ensisijaisesti hoitoon oikeutettujen lisäksi. Siviilipotilaista suurimman osan muodostivat sotilashenkilöiden perheenjäsenet sekä Lahden ja ympäristökuntien vähävaraiset asukkaat, joita otettiin hoitoon kuntien maksusitoumuksilla. Ennen Lahden kaupunginsairaalan laajennuksia 1950- ja 1970-luvuilla sekä Päijät-Hämeen keskussairaalan avaamista vuonna 1976 oli alueella merkittävää sairaansijojen vajausta. Sen vuoksi siviilipotilaiden hoidosta Keskussotilassairaala 2:ssa oli suurta apua alueen sairaalahoidon tarpeen tyydyttämisessä. Huhtikuussa 1961 tuli myös sotilassairaaloissa mahdolliseksi ns. erikoismaksuluokka, jonka perusteella sairaaloiden erikoislääkäreillä oli oikeus hoitaa tietyin ehdoin sairaalassa yksityispotilaita ja laskuttaa heiltä erityisen taksan mukainen korvaus. Tätä oikeutta käyttivät yleensä ns. operatiivisten alojen lääkärit, kuten kirurgit, korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä silmätautien erikoislääkärit. Siviilipotilaiden osuutta ja jakautumaa ei ole voitu tarkemmin selvittää KSS 2:n vuosikertomuksien perusteella (Palmgren 2008).

Keskussotilassairaala 2 1964–1984

Pitkään vireillä ollut uusi sairaalarakennus, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1961, valmistui vuoden 1964 alussa silloisen sairaalarakennuksen (rak. 26) lounaisena ”takasiipenä”. Uudessa sairaalaosassa oli kaksi maanalaista ja kuusi maanpäällistä kerrosta. Vuodeosastot sijaitsivat viimemainituissa kerroksissa seuraavasti: 2. infektio-osasto, 3. kirurginen osasto, 4. silmätautien, korvatautien ja kirurginen osasto, 5. sisätautiosasto ja 6. keuhkosairauksien ja sisätautiosasto. Jokaisessa kerroksessa oli 39 sairaansijaa, paitsi 2:sessa 38 ja 6:nnessa 36. Sairaansijoja oli kaikkiaan 191 ja niiden jakautuma erikoisalojen kesken oli seuraava: sisätaudit 95 (mukana tartuntatautipaikat), keuhkosairaudet 18, kirurgia 60, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 12 (myöhemmin 18), silmätaudit 6 (myöhemmin 0). Rakennuksen 26 vanha sairaalaosa peruskorjattiin vuosina 1964–1966. Tässä osassa oli korjauksen jälkeen tutkimus-, leikkaus-, toimenpide-, vastaanotto-, laboratorio-, toimisto- ym. tiloja.

KSS 2:n silmätautien erikoisalan toiminta lopetettiin tammikuun 1971 päättyessä. Uusina erikoisaloina aloittivat keuhkosairaudet elokuusta 1964, psykiatria toukokuusta 1971 ja anestesiatoiminta oman lääkärin hoitamana toukokuusta 1972. Keuhkosairauksien vuodepaikat olivat rakennuksen 6. kerroksessa toisen sisätautiosaston kanssa. Psykiatriassa ei ollut sairaansijoja, mutta tutkimuspotilaita voitiin ottaa tarvittaessa tarkkailtavaksi sisätautiosastolle. Psykiatrian ylilääkärin virka päättyi heinäkuun lopussa 1981, mutta KSS 1:een siirtynyt psykiatri kävi vielä vuosina 1981–1983 noin kahdesti viikossa KSS 2:ssa. Sen jälkeen sairaalassa oli sivutoiminen psykiatri helmikuun 1984 loppuun saakka.

Hammaspoliklinikka ja myöhemmin hammas- ja suusairauksien poliklinikka oli toiminnassa helmikuun 1984 loppuun saakka. Vuodesta 1971 alkaen hammaslääkäri toimi oman toimensa ohella myös Etelä-Suomen sotilasläänin hammaslääkärinä.

Puolustusvoimien organisaatiomuutoksen johdosta KSS 2 päätettiin lakkauttaa vuoden 1984 aikana ja sen toimintaa jatkoi supistettuna Hämeen Sotilassairaala vuoteen 1994 saakka. Syinä muutoksiin olivat mm. päätökset supistaa valtion menoja, asevelvollisten lukumäärän pieneneminen ja sairaalapaikkojen tarpeen väheneminen.

KSS 2:n johtajalääkärinä oli lääkintäeversti Aarne Valle vuoteen 1968 saakka ja hänen jälkeensä lääkintäeverstiluutnantti, vuodesta 1982 lääkintäeversti Antti Markkanen vuosina 1968–1984. KSS 2:n pitkäaikaisista sairaanhoitajajohtajista Irja Maukosen jälkeen on mainittava Mirjam Ahima vuosina 1968–1981 sekä Toini Jaakkola vuosina 1970–1973 ja 1981–1987.

Lahden varuskunnassa on toiminut vuodesta 1940 lähtien Puolustusvoimien Lääkintäaliupseerikoulu. Siitä tuli vuonna 1941 Lääkintäkoulutuskeskus ja vuonna 1943 Lääkintäkoulu. KSS 2 on ollut alusta pitäen näiden koulutuslaitosten harjoittelupaikkana. Vuodesta 1976 myös maavoimien reserviupseerikurssien lääkintähuoltolinjan opetus tapahtui Lääkintäkoulussa. KSS 2 on ollut myös vuosina 1956–1977 Lahden sairaanhoitajakoulun, myöh. Lahden sairaanhoito-oppilaitoksen koulutus- ja opetussairaalana. Samoin KSS 2 ja Hämeen SS olivat rajoitetusti myös Lahden Diakoniasäätiön sairaanhoitajakoulun koulutus- ja opetussairaaloina vuosina 1967–1994.

Hämeen Sotilassairaala 1984–1994

Keskussotilassairaala 2 lakkauttaminen ja sen toimintaa jatkaneen Hämeen Sotilassairaalan (Hämeen SS) toiminnan alkaminen tapahtuivat päätöksen mukaisesti 1.3.1984. Hämeen SS:n toiminta jatkui KSS 2:n entisissä tiloissa. Hämeen SS:n sairaansijojen määräksi oli vahvistettu 144, mutta vähennys tapahtui asteittain. Vuoden 1985 aikana sairaalan 3. kerros kunnostettiin varuskuntaosastoa varten, joka muutti siihen vuoden 1986 alussa. Samalla 2. kerros luovutettiin Lääkintä-RUK:n majoituskäyttöön. Sen jälkeen Hämeen SS:n 144 sairaansijaa sijaitsivat seuraavasti: 3. krs varuskuntaosasto (36 ss.), 4. krs kirurgia (39 ss.), 5. krs sisätautien osasto (39 ss.) ja 6. krs puolet kirurgian (15 ss.) ja puolet sisätautien (15 ss.) sairaansijoja. Korva-, nenä- ja kurkkutautien potilaat (6 ss.) oli sijoitettu sisätautien osastoille, leikkauspotilaat kuitenkin kirurgian osastoille. (Osastojen sairaansijojen lukemat eivät ole ehdottoman tarkkoja.)

Vuonna 1986 myös sairaalan 6. krs otettiin muuhun käyttöön ja sen jälkeen Hämeen SS:n sairaansijojen määräksi tuli 3., 4. ja 5. kerroksessa yhteensä 108 (joista sisätaudit 36, kirurgia 30, varuskuntaosasto 36, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 6).

Vuonna 1990 3. kerroksen varuskuntaosasto erotettiin omaksi yksikökseen, minkä jälkeen Hämeen SS:ssa oli vuodesta 1991 alkaen 4. ja 5. kerroksessa enää kaksi potilasosastoa, joissa oli yhteensä 70 sairaansijaa (sisätaudeilla 30, kirurgiassa 25, korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa 5 ja yleissairaanhoidossa 10). Keuhkosairauksien hoito erillisenä erikoisalana päättyi 31.3.1992, jolloin keuhkosairauksien osaston ylilääkäristä tuli johtajalääkärin vaihdoksen seurauksena sisätautiosaston ylilääkäri. Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalan toiminta päättyi vuoden 1992 alussa. Anestesialääkärin vakinainen virka päättyi marraskuun alussa 1992, mutta toiminta jatkui viransijaisuuksien turvin vuoden 1993 loppuun. Hämeen SS:ssa oli koko sen toiminnan ajan työsopimussuhteinen hammaslääkäri. KSS 2:n sivutoimisen psykiatrin työ jatkui Hämeen SS:ssa vuoteen 1990 saakka.

Hämeen SS:n lakkauttamisesta tehtiin päätös 10.6.1993 ja lakkautuspäiväksi määrättiin 1.3.1994. Sairaalan viimeinen toimintapäivä oli siis 28.2.1994.

Hämeen SS:n johtajalääkärinä oli lääkintäeversti, myöh. lääkintöneuvos Antti Markkanen vuosina 1984–1992 ja lääkintämajuri (myöh. lääkintäeverstiluutnantti) Veli-Matti Nurmi vuosina 1992–1994.

Hämeen SS:n toiminnan päättyessä sairaalan tiloista uuden osan 5. osastokerros ja vanha osa kokonaisuudessaan siirtyivät 1.3.1994 perustettuun, Hämeen Rykmenttiin kuuluvan Lahden varuskuntasairaalan käyttöön.

Puolustusvoiminen sotilassairaaloiden 1980-luvulla alkaneen uudelleen organisoinnin seurauksena myös Tilkan sotilassairaala (KSS 1) lakkautettiin vuonna 2005 ja Puolustusvoimien erikoislääkäritasoinen sairaalahoito siirrettiin kumppanuussairaaloille, pääasiallisesti keskussairaaloille, esim. Lahdessa Päijät-Hämeen keskussairaalalle.

Lahteen perustettiin 1.1.2006 Sotilaslääketieteen keskus, jonka johtajana toimii nyt (2009) lääkintäeversti Ari Peitso. Eri varuskuntiin jääneet sairaalat, joita nimitetään nykyisin terveysasemiksi, kuuluvat Sotilaslääketieteen keskuksen alaisuuteen. Puolustusvoimien lääkintäkoulutuksen vastuu siirtyi 1.6.2006 Sotilaslääketieteen keskukselle, ja siitä lähtien myös Lääkintäkoulu toimii sen alaisena.

Lopuksi on syytä todeta, että Keskussotilassairaala 2:n ja Hämeen Sotilassairaalan lääkärit samoin kuin muut lahtelaiset sotilaslääkärit ovat osallistuneet asuinpaikkakunnallaan myös yksityisesti lääkärinpalveluiden antamiseen asukkaille. Monet heistä ovat asuneet täällä pitkään ja toimineet yhteiskunnallisten toimielinten sekä yleishyödyllisten järjestöjen ja yhdistysten luottamustehtävissä, samoin kuin lääkärikunnan yhdistys- ja järjestötoiminnassa.