Henkilökohtaiset työkalut

Arno Forsius

Knut Oskar Arndt Björkstén (1823—1862) Clas Gustaf Fredrik Sillmanin (1822—1881) maalaama siluetti.
Sofia Carolina Johanna Björkstén (1815—1900). Knut Oskar Arndt Björksténin sisarestaan maalaama siluetti vuodelta 1845.

Hollolalainen siluettimaalari Knut Oskar Arndt Björkstén (1823—1862)

Hollolan asukkaiden siluetteja museovirastossa

Hollolan ja Lahden terveydenhuollon historiaa koskevan tutkimustyön yhteydessä olen myös etsinyt asiaan liittyvää kuva-aineistoa. Tällöin kävi ilmi, että museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa on useampiakin Hollolan asukkaista 1840-luvulla tehtyjä siluetteja. Ne kuuluvat eräitä poikkeuksia lukuunottamatta Knut Oskar Arndt Björksténin siluettikokoelmaan, jonka tekijäkin on syntyperäinen hollolalainen.

Siluetit taidemuotona

Yksivärinen, tumma ääriviivakuvio tai "varjokuva" vaalealla pohjalla on ikivanha kuvasmistapa. Se on peräisin itämailta ja sitä käytettiin yleisesti myös muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa. "Varjokuva" tuli uudelleen tunnetuksi Ranskassa v. 1751 henkilöiden kuvaamisessa. Ranskan silloisen rahaministerin Étienne de Silhouette'n (1707-1767) tiedetään koristaneen asuntonsa seiniä paperista leikatuilla aikalaistensa kuvilla ja niin nämä tummat ääriviivakuvat saivat nimityksen silhouette eli "suomeksi" siluetti.

Nimityksen syntyyn vaikutti varmaan sekin, että kyseinen rahaministeri vaati tuolloin ankaria säästäväisyystoimenpiteitä, jotka eivät suinkaan ihastuttaneet kansalaisia. Kaikesta liikasäästäväisyydestä alettiinkin käyttää sanontaa "à la Silhouette", mikä tietenkin sopi hyvin näihin huokeasti valmistettaviin muotokuviin. Siluetteja kutsuttiin aikoinaan myös "köyhän miehen miniatyyreiksi".

Siluettien tekeminen levisi muotina nopeasti yli koko silloisen tunnetun maailman. Se kukoisti erityisesti 1700-luvun lopulla, jolloin Suomessakin kierteli jo eräitä siluetintekijöitä. Yksinkertaisin tapa valmistaa siluetteja oli piirtää tai lävistää kuvattavasta henkilöstä lankeavan varjon ääriviivat valkealle paperille ja leikata siihen aukko ääriviivoja pitkin. Kun paperi kiinnitettiin tummalle pohjalle, näkyi siinä aukon rajaamana luonnollista kokoa oleva siluetti. Erityisten kojeiden avulla kuva voitiin pienentää ja piirtää haluttuun kokoon. Varhaisimmista laitteista mainittakoon esimerkkinä Gilles-Louis Chrétien'in "physionotrace".

Siluetti voitiin valmistaa suoraan pienenä sopivalle pohjalle piirtämällä tai maalaamalla tahi tummasta paperista leikkaamalla. Onnistuminen edellytti silloin tietenkin taiteellisia kykyjä. Siluetteja tehtiin myös kaivertamalla tai raaputtamalla esim. lehtikullalla tai värillä peitetyn lasilevyn pintaan. Aikoinaan siluetteja käytettiin mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, muotokuvauksen lisäksi mm. korujen, sormusten, medaljongien, onnittelukorttien ja vieläpä koruompelustenkin valmistamiseen.

Valokuvauksen yleistyminen 1850-luvulta alkaen syrjäytti nopeasti siluettien tekemisen melkein kokonaan. Toisaalta siluetteja valmistettiin sittemmin myös valokuvaamalla varjokuvia, jotka oli heijastettu valkealle kankaalle. Vaikka siluetit ovatkin taidemuotona niukasti tyyliominaisuuksia paljastavia, voidaan niissä sentään erottaa esim. rokokoohon, kustavilaiseen tyyliin tahi porvarilliseen eli bourgeois-tyyliin viittaavia piirteitä.

Björksténien perhekunta

Björksténien suku lienee isän puolelta peräisin Baltiasta ja sen ensimmäinen varmasti tunnettu edustaja Hollolassa oli Johan Björkstén (1699 —1765), joka toimi veronkantajana ja sittemmin (1753) Hollolan nimismiehenä. Hänen puolisonsa oli Ulrika Berner (1702—1769), Hollolan kirkkoherran Gustaf Bernerin ja tämän puolison Anna Carsteniuksen tytär.

Nimismies Johan Björksténin lapsista poika Johan Björkstén (1744—1809) luki papiksi ja hänet valittiin v. 1781 Hollolan kappalaiseksi, oltuaan täällä sitä ennen pitäjänapulaisen viransijaisena jo vuodesta 1772 alkaen. Kappalainen Johan Björkstén oli naimisissa Eva Magdalena Tuderuksen (1758—1836) kanssa, joka oli Laukaan kirkkoherran Jakob Tuderuksen ja Ebba Maria Boismanin tytär.

Tässä Hollolan kappalaisperheessä oli kaikkiaan yksitoista lasta, joista ensimmäinen, toinen ja seitsemäs lukivat papiksi isänsä tavoin. Lapsista toiseksi vanhin, Carl Fredrik Björkstén (1782—1828), tuli Hollolan kappalaiseksi isänsä jälkeen, ja seitsemänneksi vanhin, Wilhelm Björkstén (1791—1867), veljensä jälkeen.

Knut Oskar Arndt Björkstén (1823—1862)

Hollolan kappalainen Carl Fredrik Björkstén (1782—1828) oli naimisissa Sofia Margaretha von Hausenin (1793—1876) kanssa, jonka vanhemmat olivat Mukkulan kartanon omistaja, kapteeni Arndt Johan von Hausen ja hänen ensimmäinen puolisonsa Catharina Margaretha Krook.

Carl Fredrik Björksténillä ja Sofia Margaretha von Hausenilla oli neljä lasta, jotka jäivät kaikki naimattomiksi. Nuorin heistä oli Knut Oskar Arndt Björkstén, joka syntyi Hollolassa 30. 5.1823. Muut sisarukset olivat Sofia Carolina Johanna (1815—1900), Carl Johan Mortimer, merimies (1818—1836) ja Gustaf Theodor, kapteeni (1820—1892).

Tiedot Knut Oskar Arndt Björksténin elämänvaiheista ovat suhteellisen niukat. Hän oli täyttänyt vasta viisi vuotta isänsä kuollessa ja vajaan 13 vuoden ikäisenä hänet kirjoitettiin 25.2.1836 oppilaaksi Haminan kadettikouluun. Siellä Björkstén opiskeli 26. 8.1847 saakka valmistuen upseeriksi.

Sen jälkeen Björkstén nimitettiin vänrikiksi Erivanin (Jerevanin) kreivin, sotamarsalkka Ivan Feodorovitš Paškevitšin joukkoihin kuuluvaan jääkärirykmenttiin. Björkstén ylennettiin aliluutnantiksi v. 1850 ja luutnantiksi v. 1853.

Vuosina 1854—1855 Björkstén otti osaa Turkin sotaan Krimillä ja haavoittui parikin kertaa Sevastopolin luona. Siellä kesäkuun 7. p:nä 1855 osoittamansa urheuden takia hänet ylennettiin alikapteeniksi ja hänelle myönnettiin Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 3. luokan ritarimerkki miekkojen kera. Vuonna 1857 Björkstén siirrettiin 4. reservipataljoonaan ja hän kuoli 18. 2.1862 Novgorod-Severskissä vajaan 39 vuoden ikäisenä.

Knut Oskar Arndt Björksténin siluettikokoelma

Knut Oskar Arndt Björksténin päiväyksellä varustetut siluetit ajoittuvat vuosille 1840—1846, jolloin hän oli oppilaana Haminan kadettikoulussa. Björksténin harrastuksesta ja sen mahdollisista esikuvista ei ole säilynyt tietoja. Hänestä on itsestään olemassa siluetti, jonka on tehnyt toinen amatööri, eversti Clas Gustaf Fredrik Sillman (1822—1881).

Knut Oskar Arndt Björksténin siluettikokoelma on tullut museoviraston (Kansallismuseon) haltuun Carl Axel Gottlundin kokoelman mukana. Pahvikansiossa, jonka päällä on kirjoitus Gamla Fosterländska Kära Minnen 1847. E. A. Kat. 240.2 (Vanhoja kotimaan rakkaita muistoja), on kaikkiaan 102 korttia, joissa on 101 siluettia ja yksi lyijykynäpiirros.

Valkeasta pahvista tehtyjen korttien koko on 115 x 82 mm, mutta muutama kortti on kooltaan vain 82 x 55 mm. Siluettien koko on keskimäärin 45 x 30 mm. Ne on maalattu mustalla värillä lyijykynällä tapahtuneen luonnostelun jälkeen. Musta väri on monin paikoin kulunut ja sitäpaitsi halkeillut vernissauksen johdosta.

Siluettien taustapuolelle on merkitty melkein aina kuvatun henkilön nimi ja ammatti, joskus syntymäaika tai muita henkilötietoja sekä usein siluetin päiväys. Nimet on usein kirjoitettu ranskalaisessa kieliasussa silloisen tapakäytännön mukaisesti.

Suurin osa kokoelman silueteista on maalattu läheisemmistä tai kaukaisemmista sukulaisista sekä ystävistä ja tuttavista. Joukossa on siluetteja eräistä yleisemminkin tunnetuista henkilöistä: runoilija ja kirjallisuuden tutkija August Ahlqvist (Oksanen) opiskelijana vuonna 1845, Hämeenlinnan läänin kuvernööri Edvard Reinhold von Ammondt merikadettina vuonna 1844, raittiusmies Johan Adolf Frey kadettina vuonna 1846 sekä sotilaspedagogi ja maantieteilijä Fritiof Alfred Neovius kadettina.

Museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa on kolme muuta Knut Oskar Arndt Björksténin tekemää siluettia sukupiiriin kuuluvista henkilöistä. Yksi heistä ei ole edustettuna edellä selostetussa kokoelmassa.

Esitelmä Päijät-Hämeen tutkimusseuran syyskokouksessa 13.11.1979. Julkaistu aikaisemmin: Vallasväkeä varjokuvina. Hollolalainen upseerioppilas siluettimaalarina. Tuohitorvi, Päijät-Hämeen museoiden äänenkannattaja 1: 10—11, 14, 1980. Hollolalainen siluettimaalari Knut Oskar Arndt Björkstén. "Kyl maalima tassii", Hollolan kotiseutukirja V: 10—15, Hollolan kotiseutuyhdistys ry., Lahti 1991. Tarkistettu elokuussa 1999.

Kirjallisuutta

  • Finska Kadettkåren 1812-1887, Fredrikshamn 1890
  • J. R. A. [Aspelin, J. R.]: Poimintoja varjokuvauksen alalta, Suomen Museo, Suomen Muinaismuisto-Yhdistyksen Kuukauslehti N:o 9—12, Syysk. — Joulukuu 1898: 65—71. Helsinki 1898
  • Landtman, G.: En säregen inhemsk silhuettsklippstyp från hundra år tillbaka, Historiska och litteraturhistoriska studier 6, Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland, CCXIV: 185—216. Helsingfors 1930
  • Landtman, 0.: Silhuetteringskonsten och dess utövning i Finland, Finsk Tidskrift, Förra halväret 1929, Tom CVI: 363—385
  • Meinander, K. K.: Porträtt i Finland före 1840-talet, Silhuetter: 254—259. Helsingfors 1931
  • Schulman, H. och Nordenstreng, S.: Finska kadettkårens elever och tjänstemän 1812—1912, Biografiska anteckningar. Helsingfors 1912