Henkilökohtaiset työkalut

Arno Forsius

Julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hollkati.html

Kunnankätilö, ensimmäinen Hollolan kunnan toimenhaltija

Seurakunnat huolehtivat maalaispitäjissä aikaisemmin myös yleisestä, "maallisesta" hallinnosta. Vuonna 1865 annetun kunnallisasetuksen perusteella pitäjien yleinen hallinto siirtyi vuonna 1866 tai pian sen jälkeen kunnallisten luottamusmiesten velvollisuudeksi. Seurakunnilla oli tavallisesti useitakin palkattuja toimenhaltijoita, kirkkoherra, kappalainen, lukkari, suntio ja ehkäpä koulumestarikin. Toimintansa alkaessa maalaiskunnat olivat vähävaraisia ja pyrkivät kaikin tavoin välttämään menojen lisäyksiä. Sen vuoksi niissä vastustettiin myös vakinaisten toimenhaltijoiden palkkaamista niin pitkälle kuin mahdollista.

Teveyden- ja sosiaalihuollon tehtäviä varten oli vähitellen saatava kuntiin palkattuja ammattihenkilöitä. Hallitusvalta oli käskenyt seurakuntapitäjiä hankkimaan kätilöitä jo 1600-luvun lopulta lähtien, mutta kehotukset ja vaatimukset olivat kaikuneet kuuroille korville eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Siten Suomessa oli vuonna 1865 maaseutupitäjissä yhteensä vain 40 kätilöä. Kätilöt olivat joka tapauksessa ensimmäisiä vakinaisia toimenhaltijoita monissa maalaiskunnissa. Järjestyksessä seuraavina tulivat tavallisesti rokottaja, vaivaistalon johtajatar, kansakoulunopettaja ja kunnanlääkäri.

Ensimmäinen yritys kätilön saamiseksi Hollolaan

Ensimmäiset tiedot hankkeista kätilön saamiseksi Hollolaan ovat peräisin syyskuussa 1840 pidetyn pitäjänkokouksen pöytäkirjasta: Sitten kun allekirjoittanut puheenjohtaja kirkkkoherra [Johan Fredrik Boucht] oli selvittänyt paikalle saapuneille asianomaisille säätyläisille, papistolle ja suurelle osalle tämän seurakunnan talojen ja tilojen isännistä, miten Hänen Keisarillinen Majesteettinsa muiden innostusta herättävien toimenpiteiden ohella, on Armossa ulottanut suosiollisen huolenpitonsa myös niiden onnettomuustapausten ehkäisemiseksi, jotka tässä maassa usein kohtaavat synnyttäjiä, ja 26. [p:nä] kesäkuuta 1827 annetun Armollisen julistuksen kautta kehottanut maan asukkaita ottamaan ja palkkaamaan tutkinnon suorittaneen kätilön jokaiseen seurakuntaan. Sitten kun myös ilmoitettiin, että viimeksi kuluneen vuoden aikana oli synnytykseen kuollut kerrassaan kuusi vaimoa surua tuottavana menetyksenä jälkeen jääneille miehille ja lapsille, kysyttiin asianomaisilta [läsnäolijoilta], olivatko he halukkaat yhdessä Kärkölän kappeliseurakunnan kanssa, yhden seteliruplan vuotuisella maksulla yhtä kokonaista vähennettyä manttaalia kohden, palkkaamaan Collegium medicumille tutkinnon suorittaneen lesken Margaretha Lovisa Häggelinin, joka oli esittänyt kirjallisen hakemuksen tullakseen otetuksi mainittuun toimeen täällä ja Kärkölän kappelissa, ja sen lisäksi liittänyt mukaan kiittävän todistuksen nuhteettomasta elämästä, monivuotisesta kokemuksesta ja taitavuudesta. Tämän ilmoituksen jälkeen antoivat Herra Kapteeni [Carl Detlof] Ammondt omissa ja valtakirjan nojalla Herra Vänrikki [Anders Gustaf] Forsskåhlin nimissä samoin kuin tämän seurakunnan opettaja [maisteri Nils Israel Berghäll] sekä ratsutilallinen ja herastuomari [Joonas] Sipilä ja talollinen Juhana Jaakkola mitä tyydyttävimmän vastauksen, että he mielellään haluavat tulla Hänen Keisarillisen Majesteettinsa toivomuksia vastaan ja yrittää siten kätilön palkkaamisen ja ottamisen avulla torjua niitä onnettomuuksia, joita sattui liian usein taitamattomuuden ja huonon hoidon vuoksi. Mutta sitävastoin talollinen Antti Siikaniemi, jota tavallisesti vallitsee myötäsyntyinen vastustamisen henki kun olisi edistettävä yleisesti hyvää ja hyödyllistä, piti tämän [kätilön] palkkaamista vähemmän tarpellisena peläten kyseessä olevan maksun kohoamista, ja häneen yhtyivät muut samoin ajattelevat tilanomistajat, joita ei saatu vastapuolen hartaimmista ja vakuuttavimmista esityksistä huolimatta taivutetuksi järkevämpiin ajatuksiin. – Puheenjohtaja ilmoitti kuitenkin olevansa velvollinen ilmoittamaan asiasta tämän pöytäkirjan otteella läänin kuvernöörille, joka ei varmaankaan viivyttele oikean ja hyvän edistämistä, sikäli kuin se on hänen vallassaan. Toimen hakija Margaretha Lovisa Häggelin oli kotoisin Helsingistä ja hän oli valmistunut kätilöksi Turun synnytys- ja kätilöoppilaitoksesta vuonna 1830.

Sama asia oli esillä Kärkölän kappeliseurakunnan pitäjänkokouksessa viikkoa myöhemmin. Seurakunnan pienuuden vuoksi katsottiin, ettei kätilön palkkaamiseen voitaisi ryhtyä yksinään, koska ylläpitoa varten kertyvä rahamäärä jäisi liian pieneksi. Siitä syystä ehdotettiin kätilön palkkaamista yhdessä Hollolan emäseurakunnan kanssa ja ehdoksi asetettiin, että kätilön olisi asuttava Hollolassa kirkonkylästä Kärkölän suuntaan. Kuten edellä todettiin, oli hanke rauennut jo Hollolan pitäjänkokouksen käsittelyssä. Kesti vielä 40 vuotta, ennenkuin Hollolaan saatiin palkatuksi pitäjänkätilö. Kehitys oli samansuuntainen suurimmassa osassa sisämaan suomalaisseutuja.

Hollolassa toimineita kätilöitä 1856-1881

Hollolan piirilääkärin Bengt Gustaf Jonas Malmborgin kertomuksesta vuodelta 1860 voitiin todeta, että koko hänen lääkäripiirissään ei ollut vieläkään yhtään ainoata kätilöä. Vuoden 1862 kertomuksen mukaan paikkakunnalla oli kuitenkin sairaalloinen kätilö, rouva Björk, joka antoi tarvittaessa apuaan synnyttäjille, vaikka ei ollutkaan vakinaisessa toimessa. Hollolan seurakunnan kirkonkirjoista käy ilmi, että suutarin leski, kätilö Sofia Björk, o.s. Bergman, asui vuosina 1856–1864 Hollolan pitäjän Kutajoen kylässä Huovilan talossa. Hän oli syntynyt Hollolassa vuonna 1802 ja suorittanut kätilön tutkinnon vuonna 1837. Sen jälkeen hän oli toiminut yksityisenä kätilönä Helsingissä ennen Hollolaan muuttamistaan. Hollolasta Sofia Björk muutti Orimattilaan vuonna 1864. Hänen toiminnastaan kätilönä Hollolassa ei ole tarkempia tietoja.

Vuoden 1867 kertomuksessa piirilääkäri Karl Albert Ringbom mainitsi, että "eräs yksityinen praktiseeraava kätilö on hiljattain asettunut asumaan Padasjoen pitäjään." Kysymyksessä oli kätilö Maria Gustava Wirman, Padasjoen suntion tytär, joka oli tuolloin valmistunut Helsingin synnytys- ja kätilöoppilaitoksesta. Hän toimi Hollolan rokotuspiirissä valtion palkkaamana v.t. rokottajattarena vuosina 1868–1873. Wirman asui kaukana Hollolasta eikä toistaiseksi ole olemassa tietoja siitä, onko hän käynyt Hollolassa synnyttäjiä avustamassa. Ringbom kirjoitti vuoden 1871 vuosikertomuksessaan näin: "Piirin ainoa tutkinnon suorittanut kätilö, joka samanaikaisesti on piirin tilapäinen rokottajatar, on onnistunut voittamaan säätyläisten keskuudessa suuren, ja kuten näyttää, hyvin ansaitun luottamuksen synnytysten sattuessa. Mutta rahvas ei turvaudu häneen siinä tarkoituksessa tuskin koskaan, sillä se pitää yleisesti parempana turvautua vanhaan tapaan synnytysavustajana n.s. viisaihin vaimoihin." Vuonna 1876 Ringbom totesi, että niinhyvin säätyläishenkilöt kuin rahvaskin usein turvautuivat synnytysten sattuessa kätilö Wirmanin apuun.

Vuonna 1878 Ringbom kirjoitti vuosikertomuksessaan synnytyksistä hieman laajemmin: "Kun on kestetty niin vaikea koettelemus kuin lapsen synnytys, pidetään aivan luonnollisena, että synnyttäjän uupuneita voimia on kaikin tavoin vahvistettava ja ylläpidettävä. Sen vuoksi pidetään häntä varten valmiina juustoja, pannukakkuja ja muita senkaltaisia vahvoja ruoka-aineita, sen lisäksi että heti myös on mentävä aina välttämättömään saunaan. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että rahvaalla olisi tilaisuus saada koulutettujen kätilöiden taitavaa synnytysapua helpommin kuin nykyään on laita."

Kesäkuussa 1875 palkattiin valtion varoilla Hollolan rokotuspiirin rokottajattareksi kätilö Maria Sofia Björkqvist, joka oli juuri valmistunut kätilöksi. Hän asui Lahden kylässä rautatieaseman alueella. Hän muutti pois paikkakunnalta jo vuoden 1878 alussa, eikä hänen toiminnastaan kätilönä ole mitään tietoja toistaiseksi. Björkqvistin muutettua pois oltiin Hollolan piirilääkäripiirissä taas yksinomaan Padasjoella asuvan Maria Gustava Wirmanin varassa.

Hollolan kunnankätilöt 1882–1905

Vähitellen heräsi Hollolassa uudelleen ajatus kätilön palkkaamisesta. Edellisestä yrityksestä olikin kulunut kohta 40 vuotta. Vuoden 1880 aikana kuoli Hollolan kunnassa peräti kahdeksan naista synnytysvuoteeseen. Ilmeisesti kätilön saaminen Hollolan kuntaan oli juuri siitä syystä esillä kuntakokouksessa marraskuussa 1880: "Sitte kuin kunnan puheenjohtaja oli esitellyt vakinaisen Parmuskan ottamisesta kuntaammen ja kuntalaiset sen kuultuansa yksimielisesti hylkäsivät koko esityksen, ainakin eivät myöntäneet minkäänlaista vakinaista palkkaa." Tämän jälkeen asiaa lienee käsitelty kunnallislautakunnassa, mutta sen pöytäkirjat ovat valitettavasti kadoksissa vuoteen 1889 saakka, eräitä yksittäisiä lukuun ottamatta. Kuntakokouksen pöytäkirjoissa ei ole kätilön palkkaamisesta uusia päätöksiä vuoden 1882 loppuun mennessä. Myös kuntakokouksen pöytäkirjat vuosilta 1883–1888 ovat kadoksissa.

Sanomalehdessä "Uusi Suometar" oli 20.4.1882 seuraava ilmoitus: Kätilöimen toimi Hollolan kunnassa on kuukauden kuluessa tästä päiwästä haettawa allekirjoittaneen luona. Hakijain tulee olla Helsingin kätilöin-koulun läpikäyneitä, y.m. warustetut hywillä todistuksilla. Palkka on 300 m[k]. rahaa, 5 tynn. jywiä puoleksi rukiita puoleksi ohria. Asunnon, jota kunta ei kustanna, tulee olla Lahdessa. Palkka matkustuksista taksan mukaan: kyyti wapaa. (Jos kätilöin woittaa kunnan suosion, woi piankin 100 m[k]. palkan lisäys tapahtua.) – Hollolassa 15 p:nä Huhtikuuta w. 1882. Kunnan määräyksestä: J. G. Snellman. Lahti, Hollola.

Hollolan seurakunnan rippikirjassa on Lahden kauppalassa, kangaskauppias Johan August Hellsténin omistaman talon n:o 56 kohdalla vuokralaisena "kätilöin, edesmenneen extra Postiljooni Karl Lindénin leski Maria Karolina Lagerlund." Aivan ilmeisesti hän oli ensimmäinen Hollolan kunnankätilö. Maria Karolina Lagerlund, joka oli muuttanut Lahteen heinäkuussa 1882, oli valmistunut kätilöksi Helsingin kätilöopistosta hiljattain ja saanut tunnustuspalkinnoksi hopeisen katetrin hyvästä käytöksestä hoitotyössä. Lahdessa hän asui siis vuokralaisena Juho Kusti Paasikiven isän Johan August Hellsténin talossa Hämeenkadun ja Mariankadun risteyksen koilliskulmauksessa (nyk. Hämeenkatu 14 – Mariankatu 19). Maria Lagerlundin kätilökausi Lahdessa jäi kovin lyhyeksi. Hän meni 15.4.1883 naimisiin "alaupseiri" Sameli Heikkisen kanssa ja muutti tuolloin pois Lahdesta.

Hollolan seuraavaksi kunnankätilöksi tuli Henrika Leinonen, joka muutti kirjansa Hollolan seurakuntaan 26.6.1883. Hänen nimeään ei mainita Helsingin kätilöopiston matrikkelissa, mutta hänet on kyllä merkitty huhtikuussa 1879 lääkintöhallituksen luetteloon tutkinnon suorittaneista kätilöistä arvosanalla "täysin tyydyttävä". Hollolan pastorinviraston kuulutusten kirjan mukaan saarnatuolista on luettu 22.7.1883 seuraava kuulutus: Yleisölle ilmoitetaan että uusi kätilöin, neiti Henrika Leinonen, on saapunut pitäjääseen ja ryhtynyt wirka-toimeensa, ja asuu Lahden kauppalassa, Kangaskauppias Hellstén'in talossa, jossa hän on apua tarwitsewille tawattawana. Marraskuussa 1884 Henrika Leinonen avioitui satulantekijämestari Juho Petter Tervon kanssa. Heinäkuussa 1890 Hollolan kuntakokous päätti myöntää kätilö Henrika Tervolle virkavapautta vuoden ajaksi. Virkavapaus liittyi ilmeisesti hänen omaan lapsen saantiinsa. Sijaiseksi otettiin silloin kätilö Maria Mathilda Martintytär Kulmala Turun ja Porin läänin Marttilan pitäjästä.

Vuoden 1895 aikana Henrika Tervo tarjosi palveluksiaan myös Lahden kauppalalle. Hänen anomuksensa oli esillä Lahden kauppalanhallituksen kokouksessa lokakuussa 1895: Kätilö Henrika Tervon tekemä ehdotus eri ehdoilla tulla kauppalan kätilöksi hyljättiin, koska Hollolan kunnan tulee tästä pitämään huolen sekä eri kätilöistä sitä paitsi [eräät] asuuvat kauppalassa ja sen läheisyydessä. Joulukuun alussa 1897 Lahteen muutti yksityiseksi kätilöksi Lydia Alm, joka lähti kuitenkin pois jo seuraavana vuonna. Vuosina 1898–1904 Lahdessa toimi kätilö Ida Seppälä, joka asui aseman luona.

Kätilöiden palkkauksen järjestäminen oli jälleen kerran esillä 1890-luvun lopulla. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja K. R. Boucht on antanut elokuussa 1898 piirilääkäri Oscar Londénin kyselyyn seuraavat tiedot: Kunnankätilö sai palkkana vuodessa kunnankassasta rahassa 300 mk ja pitäjänmakasiinista rukiita 4 hehtolitraa 15 litraa sekä saman verran ohria. Synnytysten hoidosta ei ollut erityistä taksaa, se tapahtui sopimuksen mukaan, "paitsi että köyhät saivat apua ilman." Rokotuksesta ei maksettu kätilölle palkkiota, koska kunnassa oli erillinen rokottaja.

Vuosien 1898–1899 vaihteessa Henrika Tervo on pyytänyt eroa kunnankätilön toimesta. Asia oli esillä Hollolan kuntakokouksessa 29.1.1899: Kunnan kätilön Henrika Tervon kirjallisen pyynnön johdosta saada eroa virastaan päätti kokous tällä kertaa jättää sanottu pyyntö huomiotta kunnes uusi vakituinen kätilö on kuntaan asetettu. – Sääntöjä laatimaan ja [myös] kätilön viralle, kuin myös taksan määrääminen jätettiin kunnallislautakunnan esimies K. R. Bouchtin ja maanviljeliä J. Perttulan toimeksi, joidenka tulisi yhdessä piirilääkäri Londénin kanssa tekemään kirjallinen ehdotus asiassa niinpian kuin mahdollista ja esittää asia kuntakokouksen lopullisesti ratkaistavaksi. Molemmille ensiksi mainituille henkilöille annettiin myöskin toimeksi esiintuoda esitys virkatodistukseen [työtodistusta varten] Henrika Tervolle hänen palvelusajaltaan.

Valitun toimikunnan laatima "Ehdotus kätilön palkaksi Hollolan kunnassa" oli kuntakokouksen käsiteltävänä jo 5.3.1899: "Kuntakokouksen päätöksen mukaan esitämme kunnan kassasta vuosittain maksettavaksi palkkaa rahassa kolmesataa markkaa ja samaten pitäjän makasiinista viljaa: rukiita neljä hehtolitraa ja viisitoista litraa sekä ohria sama määrä, jonka lisäksi palkkioksi esitämme seuraavan Taksan: Huolimatta siitä onko kirvoitus ollut pitkällinen vaiko pikainen, helppo eli vaikea, josko koneita käytetään taikka ei, tulee kätilön saada kustakin toimituksesta: Säätyhenkilöiltä vähintäkin ja varakkaimmilta talollisilta 5 markkaa, Wähempivaraisilta talollisilta ja varakkaimmilta käsityöläisiltä 3 markkaa, Wähempivaraisilta käsityöläisiltä, torppareilta, itsellisiltä ja palvelioilta 2 markkaa, sekä vapaa kyyti toimituspaikalle ja sieltä takaisin, mutta köyhemmille henkilöille on apua annettava palkkiotta ja tulee kätilön sellaisessa tapauksessa tehdä matka omalla kustannuksellaan, kuitenkin maksettakoon vaivaiskassan varoista kätilölle hänen omalla kustannuksellaan tekemistä reisuista kyytipalkkioksi korkeintaan neljätoista penniä kilometriltä. Kätilön tulee olla tutkinnon suorittanut aseiden käyttämisessä ja sitoutua kunnan palvelukseen kontrahdin mukaan, jota voidaan ylössanoa kolmen kuukauden kuluttua kummaltakin puolelta. Asuntopaikka tulisi olemaan kirkonkylä eli [tai] Kankaan taustan vainio. Hollolassa, 20 päivä helmikuuta 1899. J. Perttula. K. R. Boucht., jonka ehdoituksen kokous yksimielisesti hyväksyi ja päätti kätilön asuinpaikaksi niinkutsutun 'Kankaantaustan vainion'."

Näillä ehdoilla virka on julistettu haettavaksi kaksikin eri kertaa. Siihen valittiin 1.10.1899 alkaen kätilö Olga Aleksandra Helin Harjavallasta. Hänen toimikautensa Hollolan kunnankätilönä jäi lyhyeksi, sillä hän muutti pois jo vuoden 1900 alussa. Tammikuussa 1901 kunnallislautakunnan kokouksessa "Walittiin kätilöksi kuntaan ainoa hakija Wigilia Serafia Seppälä Porvoosta." Heinäkuussa 1901 pidetyssä kuntakokouksessa "Kunnan kätilön asuinpaikaksi tästälähtein päätettiin olevan soveliain Lahti." Myös kätilö Wigilia Seppälä muutti pian pois Hollolasta.

Vuoden 1902 aikana Hollolan kunnankätilön tehtävään saatiin taas pitkäaikainen työntekijä, kätilö Amanda Virtanen (vuodesta 1920 Alestalo). Hän oli muuttanut vuonna 1900 Helsingistä yksityiseksi kätilöksi Lahteen. Hän ilmoitti vuonna 1905 sanomalehdessä itsensä kauppalan ja kunnan kätilöksi, vaikka Lahden kauppala ei ollutkaan mitään sopimusta hänen kanssaan tehnyt. Amanda Virtanen oli Hollolan ainoa kunnankätilö vuoteen 1913, jolloin perustettiin toisen kunnankätilön toimi, asemapaikkana Hollolan kirkonkylä.

Lahden kauppalanhallituksen pöytäkirjasta voidaan vuonna 1895 päätellä, että Lahdessa ja sen lähiympäristössä asui silloin useampiakin kätilöitä. Vuonna 1905 heitä oli viisi.

Väestötilastojen valossa mahdollisuus saada paremmin kätilön- ja lääkärinapua näkyi synnyttäjien kuolleisuuden vähenemisenä yhdellä kolmanneksella, mutta kuolleena syntyneiden lasten osuudessa ei tapahtunut mitään muutosta.

Julkaistu aikaisemmin: "Herrat ja myä", Hollolan kotiseutukirja I. Hollolan kotiseutuyhdistys ry. Lahti 1987. Tarkistettu heinäkuussa 2004.

Kirjallisuutta ja lähteitä

  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Lahden kaupunki. Hämeenlinna 1982.
  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.
  • Heikkinen, A.: Hollolan historia III. Taloudellisen ja kunnallishallinnon murroksen vuosista 1860-luvulta toiseen maailmansotaan sekä katsaus Hollolan historiaan 1940–197. Hollolan kunta. Lahti 1975.


Arkistot

  • Hollolan seurakunnan arkisto: Pitäjänkokouksen pöytäkirjat, rippikirjat, väestönmuutostaulut, väkilukutaulut, kuolleiden ja haudattujen luettelot.
  • Hollolan kunnanarkisto: kuntakokouksen ja kunnallislautakunnan pöytäkirjat.
  • Kansallisarkisto: Lääkintöhallituksen arkisto: piiri- ja kunnanlääkärien vuosikertomukset, kätilömatrikkeli.
  • Kätilöoppilaitoksen arkisto: oppilasmatrikkeli.
  • Lahden kaupunginarkiso: kauppalanhallituksen pöytäkirjat


Sanomalehdet

  • Uusi Suometar 1882.
  • Lahden Lehti 1900–1905.