Henkilökohtaiset työkalut

Hollolan Kirkonselkä on yhteydessä Vesijärveen kapean salmen kautta. Selkä on laaja ja saareton. Eteläpäässään Kirkonselkä jakautuu kahdeksi lahdeksi: Kirkonlahti ja Pyhäniemenlahti. Lahtien väliin jää Kotomäki-niminen niemi. Kirkonlahtea ympäröivät monet maatalot ja uudisrakennukset. Ainoastaan sen itäranta on säilynyt rakentamattomana. Pyhäniemen rantoja verhoavat ruovikot ja sen perukassa on laaja luhta: Onnelan luonnonsuojelualue. Molemmille lahdille on huono näkyvyys johtuen puustosta. Kutajärvi on erottunut itsenäiseksi järveksi, johtuen Vesijärven pinnanlaskuista. Kutajärvi sijaitsee Vesijärven eteläpuolella Laasonpohjan ja Kirkonselän välissä. Kutajärvi on alavien peltojen ympäröimä järvi, jonka eteläpää rajoittuu rämeeseen ja lounaisranta Tiirismaan metsäalueeseen.

Kutajärven historiaa

Vesijärven poikkeuksellinen kalarunsaus ja tavoiteltavat saaliskalat kohottivat järven maineen korkealle jo keskiajalla. Vesijärven kalaa pidettiin parempana kuin Päijänteen kalaa ja mm. asikkalalaiset tulivat Päijänteen rannoiltakin kalaan Vesijärvelle. Pyydysmäärät nousivat uuden ajan alussa varsin suuriksi. 1500-luvulla Hollolan kuninkaankartano harjoitti kalastusta Vesijärvessä pyyntineuvoina aluksi 1 nuotta ja vuonna 1559 jo 40 ja vuonna 1560 60 verkkoa. Kalastusta harjoitettiin Vesijärvellä ympäri vuoden. Mateenpyynti alkoi tammikuussa katiskoilla ja rysillä, helmikuussa koukuilla. Maaliskuussa alkoi hauen rysäkalastus, joka jatkui sulan veden aikaan asti. Jäiden lähdettyä alkoi vilkkain kalastusaika, kevätkutuisten kalojen pyynti. Ahventa pyydettiin Pyhäniemen puroista jo huhtikuussa ja myöhemmin ruohoisista lahdista ympäri järven. Särjen kutupyynti tuotti kalaa hevoskuormittain. Varsinaiset suursaaliit saatiin Vesijärven kuninkaan, lahnan, kutupyynnillä, joka alkoi heti särjen pyynnin loputtua. Kutulahna oli pääosin tähkälahnaa ja kudun huippu osui usein katajan kukinnan ajankohtaan. Kirkkoherra Bernerin v. 1718 kaivattama väylä Kutajärven ja Vesijärven välillä sai aikaan lahnan siirtymisen sinne, ja sen jälkeen pääosa Vesijärven lahnasta pyydettiin Hollolan pappilan ja Pyhäniemen kylän välisestä lahdesta. Kutu tapahtui pääosin Kutajärveen kaivetussa väylässä, josta saatiin valtavia saaliita. Merkittävän tulonlähteen Vesijärven ympäristön asukkaille toi 1800-luvun jälkipuoliskolta rapu, jonka markkinat Pietariin avautuivat rautatien valmistuttua. Nykyisin Vesijärven kalaston valtalajeina ovat ahven, särki, kuore, lahna, salakka, hauki ja kuha, joka on kotiutettu järveen istutuksin 1980-luvulla ja lisääntyy nykyään luontaisesti. Istutettuja lajeja kuhan lisäksi ovat ankerias, siika, taimen, toutain ja järvilohi.

Kuivasniemen lintutorni

Kutajärvellä tapahtuvaa lintuhavainnointia helpottamaan on rakennettu Kuivasniemeen lintutorni sekä pitkospuut opastetauluineen EU-rahoitteisena hankkeena. Lintutornille pääsee esimerkiksi Rantatieltä lähtevää tietä myöten. Tie on merkitty ”Kutajärven lintutorni” -tienviitalla. Tornien lähellä on pieni parkkipaikka, jossa on tilaa muutamalle autolle. Lahden keskustasta kohteelle on noin 15 kilometriä, joten matka sopii siis myös hyvin pyörällä taitettavaksi. Kutajärvelle pääsee myös bussilla, joka menee Hollolan kirkolle. Bussilla kuljettaessa kannattaa jäädä pois Kutajärven vanhainkodin kohdalla. Lintutornille johtaa polku / pitkospuureitti Rantatien kupeesta. Reitin varrella on infotauluja, joissa on esitelty alueen kasvillisuutta sekä eläimistöä, erityisesti sen linnustoa. Infotauluissa on lähes 40 linnun esittely. Niissä kerrotaan lintujen tuntomerkeistä, ääntelystä, ravinnosta, elinympäristöstä, pesinnästä sekä muuttokäyttäytymisestä. Kutajärven lintutornin polku kannattaa kunnostaa esteettömäksi. Leveät pitkospuupolut ja katselutasanne mahdollistaa kohteen saavutettavuuden myös pyörätuolilla tai lastenrattailla.

Kutajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon (Naturatunnus: FI0306006). Kuivasniemessä, järven luoteispäässä, on lintutorni ja lava, joilta aukeaa näköaloja järvelle. Suurin osa järven vesikasvillisuudesta on rantojen tuntumassa ja järveä ympäröi lähes joka puolella leveä luhtaalue. Kohteeseen on tehty Kutajärven alueen hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2009-2018. Kutajärven alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja se on hyväksytty kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon ns. Ramsar-kohteeksi. Alue on Päijät-Hämeen maakuntakaavassa SL-merkinnällä. Alue on suojeltu luonnon suojelu-, rakennus- ja vesilailla. Linnustoon vaikuttavat toimet, kuten ruoppaus ja kuivatus, ovat kiellettyjä. Rauhoitusmääräykset sallivat alueella metsästyksen, kalastuksen, laidunnuksen ja olemassa olevien laitureiden, polkujen ja väylien ylläpidon. Kutajärveä ympäröivät alavat pellot, eteläpuolella järvi rajoittuu rämeeseen ja lounaassa Tiirismaan metsäalueeseen. Pohjoisosassa on pientaloasutusta. Muilla rannoilla pellot ulottuvat rannan tuntumaan, ja avoimia rantamaisemia on vain muutamia. Avoimen vesialueen ja peltojen välillä on kapea metsäkaistale sekä paikoin hyvinkin tiheää rantaluhtaa, joka estää näkymän järvelle. Itärannalla on kolme maatilaa, omakotitaloja, omarakennus ja Lahden Seudun Invalidit ry:n kesämökkialue (Sarvikuutti).

Kutajärven pinta-ala on 162 hehtaaria, ja sen suurin syvyys on 1,3 metriä. Järven valuma-alue on 13 km2. Siihen kuuluu järveä ympäröivät pellot, Rätäksuo sekä Pappilanmäen - Roukkaanmäen metsäalue luoteessa. Peltoja valuma-alueesta on 250 hehtaaria. Neljä metsäpuroa laskee Kutajärveen Tiirismaan luoteispuolelta. Suurin puroista on kirkasvetinen Kiiskioja, joka saa alkunsa Rätäksuolta. Myös erinäisiä valtaojia ja salaojia laskee järveen tuoden muun muassa ravinteita ympäristöstä. Kutajärvi laskee Kirkonlahdelle Kalasillanojan kautta. Tulvahuippujen aikana järvi laskee myös Pyhäniemenlahdelle. Muuten laskuoja on lähes kuiva. Ravinnepitoisuuksien mukaan järvi on rehevä ja happikadot vaivaavat järveä. Talvisin hätäapuna on käytetty hapetusta jo 1980-luvun puolivälistä. Happamuus on säilynyt hyvänä, sillä järven keskimääräinen pH-arvo on 6,7. Kesällä levätuotanto nostaa pH:n emäksisen puolelle. Väriluku, joka kertoo veden humuspitoisuudesta, on Kutajärvellä hyvä. Tämä johtunee siitä, että alueella on niukasti ojitettuja soita ja metsämaata.

Kasvillisuus

Luhta on suurimmillaan lähellä Tiiliruukinlahtea. Luhdat ovat pensaikkoisia ja avoimia vain paikoin. Niissä paju ja hieskoivu ovat valtalajeja ja ne muodostavat tiheikön, jonka läpi kulkeminen on lähes mahdotonta. Maata peittää upottava rahkasammal. Raatetta, kurjenjalkaa sekä karpaloa kasvaa mättäillä. Metsät erottavat Kutajärveä ympäröivät pellot rantaluhdasta. Rantalehdoissa kasvaa pääosin leppää ja koivua. Luhtaa reunustavat avovedenpuolelta osmankäämi- ja kortekasvustot sekä kellus- ja uposlehtisten sekakasvustot. Ruovikoita on niukasti ja kaislikot puuttuvat Kutajärveltä kokonaan. Kelluslehtikasvustot ovat ulpukkaa, ranta- ja pikkupalpakkoa. Ahvenvita, karvalehti ja vesirutto edustavat alueen uposlehtikasvustoa, myös tylppälehtivitaa, kiehkura- ja kalvasärviää kasvaa yleisesti. Kutajärvessä on myös yhdeksää lajia vesisammalia ja kolme näkinpartaislajia. Avovesialue on yhtenäinen ja lähes kasviton. Järvessä elää myös kaksi uhanlaista lajia: silonäkinparta ja ahdinsammal. Kalvasärviää järvessä on runsaasti, mutta muualta Päijät-Hämeestä se puuttuu. Päijät-Hämeessä vain muutamassa paikassa tavattu uposvesitähti on löytänyt tiensä Kutajärvelle, mutta sitä elää järvessä vain niukasti.

Linnusto

Kutajärven linnustoon kuuluu runsaasti lajeja. Järvellä on havaittu kaikkiaan 216 lintulajia, ja joukkoon kuuluu myös eteläisiä harvinaisuuksia, kuten jalohaikara, mustaleppälintu, pikkuhuitti ja valkosiipitiira. Laskennoissa (2007) Natura-alueelta tavattiin 49 pesimälintulajia, yhteensä 454 paria. Pesimälinnustoon kuuluu lokkilintuja, vesilintuja, kahlaajia ja varpuslintuja. Kosteikkolinnustoon kuuluvat myös kaulushaikara, kurki, luhtakana ja ruskosuohaukka. Runsaimmat lajit ovat ruokokerttunen ja pajusirkku, jotka viihtyvät ruoko- ja pensaikkoluhdissa, mutta myös naurulokki elää muutamassa pikkuyhdyskunnassa kortteikkoalueilla ja osmankäämisaarekkeissa. Naurulokit ovat vähentyneet huomattavasti 1960-luvun jättiyhdyskuntien yksilömääristä. Kutajärvi toimii muuttoaikana lintujen ruokailu- ja levähdyspaikkana, ja silloin runsaimmat lajit ovat silkkiuikku ja haapana. Tavin ja sinisorsan yksilömäärät vaihtelevat kulloisenkin kevään tulvatilanteen mukaan. Joutsenia tavataan muutamia kymmeniä sekä uiveloita noin 20 - 50 yksilöä. Loka-marraskuussa järvelle kerääntyy näyttävä kaarti vesilintuja, muun muassa laulujoutsenia, kanadanhanhia, uiveloita ja isokoskeloita. Kuivasniemen varttuvassa lehtimetsässä viihtyvät muun muassa punarinta, peippo, pajulintu, pikkutikka, uuttukyyhky ja pyrstötiainen. Kalatiiroja pesii muutama pari järven etelärannalla. Sääksi viihtyy alueen lähimetsissä, kuten myös palokärki, joka käy talvella ruokailemassa Kuivasniemessä. Teerejäkin Kutajärvellä on tavattu, sillä järven itäpäässä on muutaman koiraan soidinpaikka.

Kulttuuriarvot

Tiiliruukin lahdessa on ollut tiiliruukki.

Kutajärvi internetissä


Lähteet