Henkilökohtaiset työkalut

Arno Forsius

Julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lah_kou4.html

Kesäsiirtolatoiminnan käynnistyminen

Euroopassa heräsi 1800-luvun loppupuolella pyrkimys järjestää kesäisin virkistystoimintaa koulua käyville vähävaraisille ja terveydentilaltaan heikkokuntoisille lapsille. Suomessa ensimmäinen kesäsiirtola järjestettiin vuonna 1889 "kivulloisille turkulaisille kansakoululaisille" yksityisten henkilöiden varoilla. Sittemmin kesäsiirtoloita syntyi sekä yksityisten yhdistysten että kaupunkien aloitteesta.

Kunnalliset kesäsiirtolat olivat tavallisesti kansakoulun johtokuntien järjestämiä. Valtio alkoi avustaa kesäsiirtolatoimintaa 1910-luvun alussa. Itsenäisyyden ajan alkaessa kesäsiirtolatoiminta oli jo vakiintunut. Siirtoloiden vaikutusta oppilaiden yleiskuntoon, terveydentilaan ja kasvatukseen pidettiin merkittävänä ja tärkeänä. Sen vuoksi tähän kouluterveydenhuollon historiikkiin on otettu mukaan myös kuvaus kansakoulujen kesäsiirtolatoiminnasta Lahdessa.

Lahdessa ensimmäiset varsinaiset kesäsiirtolat järjesti Lahden Työväenyhdistyksen Äitiosasto vuosina 1911, 1914 ja 1916. Sen kesäsiirtolat oli tarkoitettu työläisten lapsille. Kaupunginvaltuusto myönsi Äitiosastolle avustusta kesäsiirtolatoimintaa varten, asettaen yleensä ehdoksi, että varojen käytöstä neuvotellaan kansakoulun johtokunnan kanssa ja että opettajakunnan antamia neuvoja ja määräyksiä noudatetaan.

Oleskelun maaseudulla katsottiin vaikuttavan edullisesti myös sosiaaliseen käyttäytymiseen. Sen vuoksi Lahden kaupungissa anniskeluvoittovarojen käytöstä ehdotusta tekevä valiokunta esitti vuosina 1913 ja 1914 määrärahaa "pahantapaisten, koulusta erotettujen oppilaiden sijoittamiseksi maalle." Tärkeä merkitys oli ilmaisten matkojen myöntämisellä kesän ajaksi maalle siirtymistä varten. Vuonna 1916 rautatiehallitus oli erityisestä pyynnöstä myöntänyt 237 oppilaalle vapaalipun heidän haluamalleen rautatieasemalle maalaisoloihin tutustumista varten. Vuonna 1921 Lahden kaupunginvaltuusto myönsi samaan tarkoitukseen varoja ja velvoitti kansakoulun johtokunnan neuvottelemaan opettajien kanssa siitä, miten koulun varattomia oppilaita olisi muulla tavalla avustettava.

Kansalaissodan aikana Lahden Työväenyhdistyksen Äitiosaston kesäsiirtolatoiminta keskeytyi. Vuonna 1922 Lahden Sosialidemokraattisen Äitiyhdistyksen eräät jäsenet anoivat jälleen kaupungilta varoja kansakoululaisten ja muiden lasten kesäsiirtolaa varten. Anomukseen ei suostuttu, mutta asian käsittelyn seurauksena kesäsiirtolatoiminta käynnistyi hieman toisin seuraavana vuonna.

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden osasto jätti keväällä 1923 kaupungille avustusanomuksen kesäsiirtolatoiminnan järjestämiseksi. Anomuksen mukaan osaston tärkeimpiä tavoitteita oli heikkojen ja varattomien lasten sijoittaminen kesäksi maalle terveellisiin oloihin. Tarkoituksena oli perustaa kesäsiirtola, johon otettaisiin kahdessa erässä 15 kansakouluikäistä tai sitä nuorempaa lasta.

Avustuksen myöntäessään kaupunginvaltuusto määräsi, että osaston on oltava mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä Lahden sosialidemokraattisen Äitiyhdistyksen kanssa. Kesäsiirtola toimi Asikkalan Vääksyssä Suviranta-nimisessä huvilassa. Siirtola oli toiminnassa kaksi viiden viikon jaksoa ja hoidettavana oli kaikkiaan 31 koululääkärin valitsemaa heikkoa lasta.

Kesäsiirtoloiden toiminta-ajatuksena oli kohottaa aliravittujen lasten painoa ravitsevalla ja riittävällä ruoalla, pitää lapsia paljon ulkona ja auringossa sekä tarjota heille mahdollisuus leikkimiseen, urheiluun ja askarteluun. Oleskelu kesäsiirtolassa 4–8 viikon ajan näkyikin yleensä selvästi lasten ruskettumisena ja parin kolmen kilon painonnousuna.

Lahden sosialidemokraattisen Äitiyhdistyksen vuonna 1922 tekemän avustusanomuksen johdosta kansakoulun johtokunta laati selvityksen kesäsiirtolatoiminnan alkamisesta. Sen perusteella johtokunta esitti kaupunginvaltuustolle määrärahan myöntämistä kaupungin kesäsiirtolatoimintaan vuoden 1924 menoarvion käsittelyn yhteydessä. Määräraha myönnettiin kansakoulun johtokunnan käytettäväksi ja samalla valtuusto esitti, että toiminta järjestettäisiin yhdessä vastaperustetun lastensuojelulautakunnan kanssa. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden osasto luovutti vuonna 1923 hankkimansa kesäsiirtolan varusteet kaupungille, mikä paransi huomattavasti toiminnan käynnistämistä.

Kesäsiirtolatoiminta kansakoulun johtokunnan tehtävänä

Lastensuojelulautakunnan ohjesääntöehdotuksen mukaan kaupungin kesätoiminnan valvonta ja järjestäminen kuuluivat lastensuojelulautakunnan sihteerin tehtäviin. Kansakoulun johtokunta pidätti kuitenkin itselleen oikeuden lasten valintaan yhteistyössä kouluterveydenhuollon kanssa. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton aluksi palkkaama kouluhoitaja toimi vuodesta 1924 kansakoulun kesäsiirtolan johtajana.

Vuonna 1924 kesäsiirtolaksi saatiin vuokrattua Asikkalan Kailaniemessä tyhjilleen jäänyt maalaistalo, jossa hoidettiin ensimmäisenä kesänä 50 lasta. Sen lisäksi 13 lasta vietti pari viikkoa Sysmässä Eräveikkojen partioleirillä. Näin kesävirkistyksestä pääsi osalliseksi noin puolet siirtoloihin pyrkineistä. Vuonna 1926 kesäsiirtolaksi vuokrattiin Asikkalan kunnan omistama Paavolan talo Vähä-Äiniön kylässä. Vuonna 1927 järjestettiin Vesijärven Selkäsaareen puolisiirtola. Kansakoululaiset kuljetettiin sinne ja takaisin höyrylaivalla päivittäin. Vuonna 1928 vuokrattiin kesäsiirtolaa varten Nastolan Pyhäntaan kylästä Ämmälä-niminen sotilasvirkatalo.

Kun kesäsiirtoloiden toiminta vuokratiloissa oli vaikeaa, ehdotti lastensuojelulautakunta kansakoulun johtokunnalle oman kiinteistön hankkimista. Tarjousten perusteella kaupunginvaltuusto päättikin ostaa marraskuussa 1928 Kuhmoisten Poikkijärven kylässä Kissakulmalla olevan Tanhua-nimisen huvilan Päijänteen rannalta. Vuodesta 1929 alkaen kaupungin kansakoulun kesäsiirtola toimi siellä ja nyt oli mahdollisuuksia kehittää paikkaa paremmin tarkoitukseen sopivaksi. Tanhuan siirtolassa oli kesän aikana kahdessa vuorossa yhteensä noin 90 kansakouluikäistä lasta.

Kesäsiirtolaan pyrkivien määrä oli keväällä 1934 jo 333, ja sen vuoksi lastensuojelulautakunta ehdotti toisen kansakoululaisten kesäsiirtolan perustamista vuokratiloihin. Valtuuston myönnettyä määrärahan vuokrattiin toiseksi kesäsiirtolaksi Padasjoelta Kellosalmen kartanon päärakennus. Kellosalmen siirtolassa hoidettiin kahdessa vuorossa yhteensä noin 90 kansakouluikäistä lasta.

Vuonna 1936 sovittiin kesäsiirtolatoiminnan järjestämisestä kansakoulun johtokunnan ja lastensuojelulautakunnan kesken. Lastensuojelulautakunnan järjestettäväksi jäi vain Tuomiston kesäsiirtola, minkä lisäksi lautakunta valvoi Pelastusarmeijan kesäsiirtolan toimintaa. Tanhuan ja Kellosalmen kesäsiirtoloiden toiminta jatkui nyt yksinomaan kansakoulun johtokunnan järjestämänä. Kouluhoitajattaret toimivat edelleen kesäsiirtoloiden johtajina. Vuonna 1940 Kellosalmen kesäsiirtolan korvasi Asikkalan Rutalahdesta kesäsiirtolaksi hankittu entinen kansakoulurakennus. Kansakoulujen kesäsiirtolatoiminnassa ei tapahtunut muita muutoksia kauden aikana. Jatkosodan aikana oppilailla oli lukukaudella 1941–1942 mahdollisuus saada koululääkärin myötävaikutuksella lisää elintarpeita, minkä ansiosta kesäsiirtoloissa saatiin ruoka varsinkin syyskesällä 1942 tyydyttäväksi.

Opettajat kesäsiirtoloiden johtajina

Lahden kaupungin kansakoulujen oppilaita varten oli kesällä 1946 kaksi kesäsiirtolaa, Tanhuan siirtola Kuhmoisissa Poikkijärven kylässä Päijänteen rannalla ja Rutalahden kesäkoti Asikkalassa Ruotsalaisen rannalla. Kesäsiirtola-asetuksen mukaisesti olivat opettajat nyt siirtoloiden johtajina. Lisäksi kummassakin siirtolassa oli lasten toiminnan ohjaaja, emäntä ja apulainen.

Molemmissa siirtoloissa oli kaksi kuukauden pituista vuoroa. Koululääkäri tarkasti kesäsiirtolaan lähetettävät lapset ennen ja jälkeen siirtolassa olon. Kansakoulujen kesäsiirtoloista vuonna 1947 annetun asetuksen mukaan kesäsiirtoloiden johtajina toimivat kansakoulujen opettajat. Kesällä 1947 oli käytössä uusi, kolmas siirtola Kukkasjärvellä Nastolan Villähteellä. Siirtoloissa oli kaikkiaan yli 200 kansakoulujen oppilasta, Tanhuan siirtolassa tyttöjä, Kukkasjärvellä poikia ja Rutalahdessa molempia. Koululääkärin mukaan kesäsiirtoloilla oli edullinen vaikutus lasten terveyteen.

Kesällä 1948 oli käytössä jälleen vain kaksi siirtolaa, Tanhuan ja Kukkasjärven siirtolat. Kummassakin niistä oli saatu toteutetuksi parannuksia ja laajennuksia. Kukkasjärven siirtolaan saatiin eristyshuone kumpaankin päärakennukseen tartuntataudin tapauksia varten. Tanhuan siirtolassa oli kaksi neljän viikon vuoroa, Kukkasjärven siirtolassa oli kaksi kolmen viikon ja yksi neljän viikon vuoro. Siirtolahoidossa oli kaikkiaan 362 oppilasta.

Koululääkäri piti tarpeellisena, että kouluhoitajat suorittaisivat tarkastuskäynnin siirtoloihin aina vuoron alussa ja lopussa. Näin tapahtuikin kesällä 1950. Tanhuan siirtolassa puhkesi tulirokkoepidemia ensimmäisen vuoron aikana, mutta tilanne saatiin hoidetuksi penisilliinilääkityksellä. Kesästä 1951 koululääkäri kävi tarkastamassa siirtolat kerran kesässä, samoin kouluhoitajattaret parin viikon välein vuoteen 1959 asti.

Kukkasjärven siirtolassa oli oppilailla kesällä 1951 paiseita ja ihotulehduksia. Kesällä 1952 oli jälleen samanlaisia vaikeuksia. Sitä paitsi kesä oli viileä ja sateinen vaikeuttaen siirtoloiden toimintaa. Kesällä 1954 saatiin taas käyttöön kolmas kesäsiirtola, joka toimi Padasjoen kunnan ent. Neroskulman kansakoulussa. Siellä oli kolme vuoroa tytöille. Siirtoloissa oli kesällä 1954 kaikkiaan 578 oppilasta. Kesällä 1956 oli toiminnassa kolme siirtolaa, Tuulensuu Enonsaaressa 7–12-vuotiaille tytöille, Tanhua 8–12 -vuotiaille tytöille ja Kukkasjärvi 7–12 -vuotiaille pojille. Jokaisessa siirtolassa oli kolme vuoroa. Kaikkia siirtolaan pyrkiviä ei voitu ottaa vastaan.

Tanhuan siirtolaan saatiin kesäksi 1959 asianmukainen eristyshuone sairaustapausten varalta. Vaikein oli tilanne Tuulensuussa, missä ei ollut huonetilojen niukkuuden vuoksi mahdollisuuksia vastaavaan järjestelyyn. Kesällä 1959 kiinnitettiin erityistä huomiota ruokailuvälineisiin, jotka olivat huonokuntoisia, etenkin emalipintaiset juomamukit. Makuuhuoneet todettiin pimeiksi, joskin ne oli kuulemma alunperin rakennettu sellaisiksi erikoistoivomuksesta. Koululääkäri toivoi nyt epäkohdan korjaamista. Vuodesta 1960 alkaen koululääkäri kävi siirtoloissa jokaisen vuoron aikana. Kesällä 1961 saatiin Tanhuan siirtolassa käyttöön uusi asuinrakennus.

Lähes kaikki halukkaat voitiin sijoittaa siirtoloihin kesästä 1962 alkaen. Johtajien ja kaitsijoiden saanti alkoi sen sijaan olla vaikeampaa. Jokaisessa siirtolassa oli kolme vuoroa. Koululääkärin tarkastuskäynnillä oli mukana terveydenhoidonkatsastaja, joka laati yksityiskohtaisen selonteon Tanhuan ja Kukkasjärven siirtoloiden rakennelmiin ja toimintaan liittyvistä terveydellisistä epäkohdista. Pahimpana epäkohtana pidettiin sitä, että Kukkasjärven siirtolassa ei ollut lämmityslaitteita, jollaiset oli saatu Tanhuaan samaksi kesäksi. Useita vesinäytteitä otettiin.

Tuulensuun siirtolassa oli rakenteellisia puutteita, mutta niiden korjaaminen oli vaikeata tontin pienuuden takia. Vesitien hankaluus oli eräs haitta. Kesällä 1964 oli siirtoloissa 720 kansakoulujen oppilasta, jokainen yleensä yhden vuoron, jotkut harvat kaksi tai kolme vuoroa. Kukkasjärven siirtolaan saatiin kesällä 1964 lämmityslaite makuuhuoneisiin. Saunomistilat olivat siellä epämukavat pesu- ja pukeutumistilojen puutteen vuoksi. Tuulensuussa ei ollut myöskään askartelutiloja sadeilmoilla.

Kesäsiirtolatoiminta uudistuu

Kesällä 1966 olivat käytössä vain Tanhuan ja Kukkasjärven siirtolat. Kesällä 1967 avattiin uusi siirtola Majavaniemessä, Padasjoen Lummenen rannalla. Kaikissa siirtoloissa oli kolme kolmen viikon vuoroa. Kesällä 1968 Tanhuan ja Kukkasjärven muutos- ja korjaustyöt olivat edelleen tekemättä. Vuonna 1970 alkoi ilmetä tarvetta ottaa käyttöön 2 viikon mittaiset kesäsiirtolavuorot, koska kolmen viikon vuorot aiheuttivat joissakin oppilaissa kyllästymistä. Kesällä 1971 todettiin koululääkärin tarkastuksessa, että Kukkasjärven siirtola oli päässyt korjausten puutteessa rappeutumaan. Koululääkärin mukaan sitä ei voinut enää käyttää Lahden kaupungin kansakoulujen kesäsiirtolana ennen perusteellista korjausta. Näihin aikoihin Kukkasjärven siirtolasta tulikin päiväsiirtola. Tanhuan ja Majavaniemen siirtoloissa olevat viettivät viikonloput kotona.

Jokaisessa kesäsiirtolassa oli kesällä 1972 neljä kahden viikon vuoroa. Koululääkäri tarkasti edelleen oppilaat siirtolaan lähtiessä. Terveydenhoitajat kävivät joka vuorolla siirtolassa, koululääkäri siirtolan ensimmäisellä ja viimeisellä vuorolla. Kesästä 1976 alkaen jokaisessa kolmessa siirtolassa oli viisi kahden viikon vuoroa, joissa oli oppilaita yhteensä 1299. Kesällä 1977 jokaisessa siirtolassa oli kuusi vuoroa ja oppilaita oli niissä yhteensä 1435. Kesällä 1980 kesäsiirtoloita oli neljä, uutena Ylöstalon kesäsiirtola Hollolan Herralassa. Jokaisessa siirtolassa oli viisi vuoroa, joissa oli oppilaita yhteensä 1390.

Vuodesta 1981 alkaen siirtoloissa tarkastettiin aina ennen kesäkautta sekä rakennusten että ympäristön kunto. Olosuhteet ovat vuosi vuodelta parantuneet. Ylöstalon siirtola toimi vuodesta 1985 alkaen päiväsiirtolana. Vuonna 1985 jokaisessa neljässä siirtolassa oli neljä kahden viikon vuoroa ja oppilaita oli yhteensä 969. Vuodesta 1986 oppilaille ei ole enää järjestetty lääkärin tai terveydenhoitajan tarkastusta siirtolaan lähtiessä. Sen sijaan siirtoloihin on annettu ohjeet terveyden- ja sairaanhoidosta. Terveydenhoitaja on käynyt edelleen joka vuorolla kaikissa siirtoloissa ja oppilaita on tarkastettu niissä tarvittaessa. Vuonna 1987 jokaisessa siirtolassa oli neljä kahden viikon vuoroa, joissa oli oppilaita yhteensä 1200.

Kirjoitettu 1991, ei julkaistu aikaisemmin. Tarkistettu heinäkuussa 2004.

Lähteitä

  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1992.
  • Kertomukset Lahden kaupungin kunnallishallinnosta 1906–1982. Lahti 1911–1983.

Arkistot

  • Lahden kaupunginarkisto: Lahden kaupunginhallituksen, terveydenhoitolautakunnan, terveyslautakunnan ja koulutoimen vuosikertomukset