Henkilökohtaiset työkalut

oikea nimi Maria (Maila) Mikkola, os. Winter

s. 1871 Hartola
k. 1951 Helsinki

Itä-Hämeen oloja teoksissaan kuvannut Talvio kävi Helsingin suomalaisen yhteiskoulun (1884-88). Hän teki useita opintomatkoja Venäjälle, Liettuaan, Puolaan, Saksaan, Ranskaan, Italiaan ym.

Palkinnot ja arvonimet

- valtion kirjallisuuspalkinto (1901, -06, -15, -18 ja -36) 
- Puolan akatemian kultainen seppele (1936)
- Aleksis Kiven palkinto (1940) 
- Hampurin yliopiston Heinrich Steffenin palkinto (1940). 
- Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvo (1950)

Tietoja kirjailijoista

Maila Talvion varsinainen kirjallinen läpimurto tapahtui romaanissa "Pimeänpirtin hävitys", tuossa "suuressa korven ja pitäjän eepoksessa", jota kirjallisuutemme hyvä saksalainen tuntija J. J. Meyer piti suomalaisen romaanirunouden kaikkein parhaimpiin kuuluvana. . . Maila Talvion tyypillinen asteikko on harvinaisen laaja. Se ulottuu lyyrillis-pateettisesta kuvauksesta iloittelevaan huumoriin ja kirpeään, rankaisevaan satiiriin ja ironiaan saakka. Lauri Viljanen on syyllä nimittänyt häntä "suomalaisen romaanin taikuriksi". On vaikea sanoa, onko ihmisen ja yhteiskunnan vaiko ihmisen ja luonnon välinen suhde etualalla hänen kertomataiteensa ongelmien joukossa - molemmat nämä suuret perusprobleemit ovat askarruttaneet häntä jatkuvasti ja ne kietoutuvat myös usein hänen kertomataiteessaan erottamattomasti toisiinsa. 
(Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan,1954.)

"Pimeän pirtin hävitys alkaa Hartolan kirkolta Mäntyharjulle kulkevan maantien kuvauksella ja koko kertomus kuvastaa Itä-Hämeen räikeitä yhteiskunnallisia vastakohtia sisältävää elämää 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Myös Itä-Hämeen kartanoiden elämää on kuvattu teoksessa.

Ennen Maila Talvion teosten pitkää sarjaa Itä-Häme oli suomalaisessa kertomakirjallisuudessa käsittelemätön maakunta. . . Vasta Maila Talvio esitteli Itä-Hämeen ihmiset ja olot kaunokirjallisessa valaistuksessa. Tämä tapahtui varsin perusteellisesti: kirjailijamme tuotannon lähtökohta on Hartolan sydänmaankylän Nipulin kartanon Haapaniemen keinu, ja samoille pitäjänmaisemille kertoja toi viimeisenkin henkilönsä Lokakuun morsiamen. Näiden kahden kertomuksen puolivuosisataiseen väliaikaan mahtuu parisenkymmentä romaania, puolentoistakymmentä novelli- ja puhekokoelmaa, kymmenkunta näytelmää sekä lisäksi elämänkertoja ja pikkukirjasia, yhteensä n. 7000 sivua. Niiden joukossa on edustava määrä kotiseutuaiheisiakin teoksia, joiden katsotaan kuuluvan kansalliskirjallisuuteemme. Niiden miljöönä on itähämäläinen kartanoyhteiskunta, jossa syvä juopa vallitsee turmeltuneen maalaisherrasväen ja hiljaisen rahvaan välillä. Tendenssi kohdistuu lähinnä pitäjän herroihin.
Itä-Hämettä käsittelevän kirjallisuuden luettelossa on ehdottomasti mainittava Maila Talvion muistikuvat Rukkaset ja kukkaset, joissa tekijä kertoo pienen Marin muistelmia lapsuutensa Hartolasta Rautaveden rannoilta ja Nipulin sydänmailta. Kertomuksen sivuilla elävät vuosisadan lopun Hartolan säätyläiset ja talonpojat, sillä kaikki paikat ja henkilöt on mainittu oikeilla nimillään. Rukkaset ja kukkaset on maakunnan tyttären sanainen seppele syntymäseudulleen . . . Itähämäläinen lukija varmasti sanoo, että Maila Talvio oli ennen kaikkea kotiseutunsa kuvaaja."
(E. J. Ellilä, 1966.)

Tuotanto

Romaanit

Haapaniemen keinu : kertomus. WSOY 1895.

Aili : kertomus. WSOY 1897.

Kaksi rakkautta : romaani. WSOY 1898.

Kansan seassa : kertomus. WSOY 1900.

Pimeänpirtin hävitys : romaani. WSOY 1901.

Juha Joutsia : romaani. WSOY 1903.

Muuan äiti : kertomus. WSOY 1904.

Savipäiviltä : kertomus. Raittiuden Ystävät 1904.

Louhilinna : romaani. WSOY 1906.

Tähtien alla : romaani. WSOY 1910.

Yölintu : romaani. WSOY 1913.

Niniven lapset : romaani. WSOY 1915.

Elämän kasvot : romaani. WSOY 1916.

Kultainen lyyra : tendenssiromaani. WSOY 1916.

Silmä yössä : romaani. WSOY 1917.

Kurjet : romaani. WSOY 1919.

Valkea huvila : romaani. WSOY 1920.

Kihlasormus : romaani. WSOY 1921.

Kirkonkello : romaani. WSOY 1922.

Opin sauna : romaani. WSOY 1923.

Itämeren tytär : romaani. WSOY 1929.

Hed-Ulla ja hänen kosijansa : romaani / Itämeren tytär 2. WSOY 1931.

Ne 45 000 : tarkoitusromaani. WSOY 1932.

Hopealaiva : romaani / Itämeren tytär 3. WSOY 1936.

Itämeren tytär : romaani / sisältää osat 1-3 tiivistettynä. WSOY 1940.

Linnoituksen iloiset rouvat : romaani. WSOY 1941.

Runot, novellit,ja muut kokoelmat

Nähtyä ja tunnettua : kertoelmia ja kuvauksia. WSOY 1896.

Kirjava keto : novelleja. WSOY 1911.

Hämähäkki ja muita kertomuksia. WSOY 1912.

Kootut teokset. 1-8. WSOY 1917-26.

Näkymätön kirjanpitäjä : novelleja. WSOY 1918.

Sydämet : kertomuksia. WSOY 1924.

Omenapuut. WSOY 1924.

Lokakuunmorsian : kertomuksia. WSOY 1948.

Rakkauden riemut ja tuskat : valittuja novelleja. WSOY 1949.

Kootut teokset. 1-13. WSOY 1951.

Valitut teokset. WSOY 1953.

Näytelmät

Suomesta pois. WSOY 1899.

Kauppaneuvoksen kuoltua. WSOY 1905.

Eri teitä. WSOY 1908.

Anna Sarkoila. WSOY 1910.

Elinan häät. WSOY 1912.

Kun meidän kaivosta vesi loppuu. WSOY 1913. 

Talonhuijari. WSOY 1913.

Huhtikuun-Manta. WSOY 1914.

Viimeinen laiva. WSOY 1922.

Leipäkulta. WSOY 1934.

Omien teosten käännökset

Die Glocke. 1938.

Muu tuotanto

Johan Ludvig Runeberg. Kansanvalistusseura (KVS) 1900.

Rumaa ja kaunista. KVS 1901.

Peter Wieselgren : elämäkerta. Raittiuden Ystävät 1902. 

Puheita. WSOY 1908.

Elämänleikki ynnä muita puheita maalaisille. WSOY 1915.

Yötä ja aamua. Puheita vapautemme huomenhetkinä. WSOY 1919.

Kirjaväelle joulun kynnyksellä. 1922.

Hiljentykäämme : puheita ja kertoelmia. WSOY 1929.

Millaista parantolassa on. WSOY 1935.

Terveisiä : puheita ja kirjoitelmia. WSOY 1936.

Rukkaset ja kukkaset : muistinäkyjä. WSOY 1947.

Juhlavalkeat : puheita. WSOY 1948.

Tekstinäyte

Viimeisellä rekikelillä ajoi Winterin perhe Savelasta Hartolan isoonpappilaan, minne Julia Malvina Bonsdorff, vastanimitetyn Hartolan kirkkoherran Adolf Magnus Winterin vaimo, nyt muutti toisen kerran - olihan hän 8-vuotiaana lapsena vanhempiensa mukana ensi kerran tullut tänne, tullut Haminasta syntymäkaupungistaan, missä hänen isänsä Nils Robert Bonsdorff oli ollut kadettikoulussa miekkailun ja matematiikan opettajana. Miten sopiva hän lienee ollut syrjäisen maaseurakunnan sielunpaimeneksi ja miten paljon hän lienee osannut suomenkieltä? Joka tapauksessa pitäjässä sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen vielä muistetaan joitakin kaskuja "Punstohv-vainajasta". Muistetaan, että hän lukusijoilla mielellään itse halusi luettaa lapset "ettei kanttuor peäsis` kiusuamaa niitä". Kanttori nähtävästi ajan tavan mukaan piti velvollisuutenaan sovelluttaa käytännössä olevia rangaistuskeinoja huonolukuisiin lapsukaisiin: pistettiin heidät pöydän alle, tai vedettiin heidän otsaansa mustekynällä risti, tai lyötiin vitsalla sormille, ynnä muuta samantapaista. Niinikään muistetaan pitäjässä, että Punstohv-vainajan pappilassa, vaikka rovasti oli jättänyt miekkailun-opettajan tehtävät Haminaan ja ruvennut Hartolaan papiksi, seinillä yhä riippui miekkoja ja floretteja, joilla hänen poikansa varttuessaan leikkivät, siten jo vaistomaisesti valmistaessaan itseään sotilasuralle - tulihan kaksi heistä sittemmin kenraaliksi keisarillisessa venäläisessä sotaväessä.

Rukkaset ja kukkaset: muistinäkyjä, 1947.

Lisää Maila Talviosta Päijät-Häme-wikissä


Lähteet

- Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 754-758.
- Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. WSOY 1954, s. 287 ja 290.
- E. J. Ellilä teoksessa Suvijuhla. Itä-Hämeen kansanopiston 20-vuotisjulkaisu juhannuksena 1928, s. 7.
- E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 18-19.

Lisätietoa kirjailijasta Internetissä