Henkilökohtaiset työkalut

Arno Forsius

Julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/talvio.html

Kirjailija Maila Talvio (Maria Winter, avioit. Mikkola, 1871–1951) on hyvä esimerkki siitä, mitä tulisieluinen ja voimakastahtoinen yksilö voi saada aikaan terveydenhuollonkin alueella.

Maila Talvion isä Adolf Magnus Winter (1828–1880), joka oli vihitty papiksi vuonna 1850, tuli vuonna 1851 Hartolaan kirkkoherra Nils Robert Bonsdorffin (1803–1859) apulaiseksi. Adolf Winter ja Bonsdorffin tytär Julia Malvina (1836–1926) solmivat avioliiton vuonna 1857. Adolf Winteristä tuli Hartolan kappalainen vuonna 1867 ja kirkkoherra vuonna 1877. Hänen yhdeksästä lapsestaan elivät Marian (Maila) lisäksi aikuisiksi Ernst Robert Magnus (1857–1934), Anna Helena (1859–1927, avioit. von Gerdten ja myöh. von Gerdten-Boisman), Sigrid Rosina (1864–1913, avioit. Bergroth), Hugo (1866–1949), Hedvig Elisabeth (1875–1963) ja Lydia Augusta (1878–1965, avioit. Dobrohotov). Pojat Viktor Hugo (1862–1863) ja Gustaf Adolf (1868–1868) kuolivat aivan pieninä.

Maila Talvio joutui 1900-luvun alussa mukaan ylioppilaselämään, sillä hänen miehensä Juuse Mikkola oli Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan inspehtori ja Maila Talvio siten osakunnan "inspitär". Ylioppilaita menehtyi silloin usein keuhkotautiin ja Satakuntalaisen osakunnan seitsemänä ensimmäisenä vuonna kuolleet olivat kaikki keuhkotaudin uhreja. Osakunnan lippu joutui usein olemaan mukana hautajaissaatoissa.

Keuhkotauti oli kohonnut vaikeaksi kansanterveyden ongelmaksi. Siihen alettiin vihdoin kiinnittää huomiota ja valtion vähäisen panoksen vuoksi perustettiin vuonna 1907 kaksi merkittävää vapaaehtoisjärjestöä, Keräystoimikunta vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi ja Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys.

Satakuntalaisen osakunnan kuraattoriksi tuli vuonna 1910 lääketieteen kandidaatti Väinö Horelli. Mikkolan kodissa oli noihin aikoihin herännyt keskustelua keuhkotaudin tuhoista. Silloin syntyi ajatus, että Satakuntaan oli saatava parantola, joka ryhtyy johtamaan "keuhkotautiruton" hävittämistä. Näiden keskustelujen seurauksena Horelli teki uuden osakuntakodin tupaantuliaisissa Runebergin päivänä 1911 esityksen: "Toverit, perustakaamme Satakuntaan keuhkotautiparantola."

Horelli esitti yksityiskohtaisen suunnitelman parantolahankkeen toteuttamiseksi osakunnan kokouksessa 13.2.1911. Eräässä sen jälkeen pidetyssä lukupiiri-illassa Maila Talvio julisti osakuntalaisille: "Me lähdemme joukolla kiertämään Satakuntaa, pidämme iltamia ja innostamme kaikki tuberkuloosia vastaan." Retkiä tehtiin kesälomien aikana vuosina 1911–1913 ja iltamissa esitettiin monenlaista ohjelmaa yleensä omin voimin. Tärkeänä numerona niissä oli aina Horellin laaja ja valaiseva esitelmä keuhkotaudista. Monessa tilaisuudessa Maila Talvio esitti novellinsa "Seitsemän kuusen talo", järkyttävän tarinan keuhkotaudin tuhoista yhden ainoan talon piirissä. Varoja kerättiin myös arpajaisilla, joita varten tehtiin ompeluilloissa suunnattomasti työtä. Innostus asiaa kohtaan oli tavaton sekä osakunnassa että maakunnassa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä osakunnan parantolahanke jäi lepäämään. Osakunnan entinen kuraattori, lääketieteen lisensiaatti Hannes Ryömä, joka oli eduskunnan jäsen vuosina 1919–1939 ja Suomen Sosialidemokraatin päätoimittaja vuosina 1918–1922, teki vapaus- ja kansalaissodan päätyttyä uutterasti työtä parantolahankkeen hyväksi. Eduskunta myönsikin vuonna 1922 valtion seuraavan vuoden talousarvioon huomattavan määrärahan Satakuntalaisen osakunnan suunnittelemaa keuhkotautiparantolaa varten. Parantolaa alettiin rakentaa Harjavaltaan vuonna 1923 ja sen ylilääkäriksi kutsuttiin lääketieteen lisensiaatti Väinö Horelli. Alilääkäriksi tuli toinen osakunnan entinen kuraattori, lääketieteen lisensiaatti Arvo Paloheimo. Parantolan ylläpitämistä varten perustettiin Satakunnan Keuhkotautiparantola Osakeyhtiö, jonka osakekannasta suurimman osan omisti Satakuntalainen osakunta. Uusi Satalinnan parantola vihittiin käyttöön helmikuussa 1925. Parantola siirtyi vasta 1.1.1950 tuberkuloosilain mukaisesti Satakunnan parantolan kuntainliiton omistukseen.

Keuhkotautipotilaiden jälkihoito ja työhön palaamisen valmistaminen kohosivat esiin Satalinnassa potilaiden kanssa vuonna 1926 käydyissä keskusteluissa. Silloin Maila Talvio esitti ajatuksen työhuoltolan perustamisesta. Aikaisempaan tapaan Satakuntalainen osakunta järjesti vuosina 1927–1929 kesien sekä talvilomien aikana huoltokotikiertueita. Lääkärikunta ei ollut varauksettomasti asian puolella eikä esimerkkejä huoltokodeista ollut edes Skandinavian maissa. Esitys työhuoltolaosastosta hyväksyttiin kuitenkin osakunnan kokouksessa lokakuussa 1929. Asia toteutui yllättävän nopeasti, kun maanviljelijäpariskunta Antti ja Katri Tarkki lahjoittivat vuonna 1929 Kiukaisten Paneliassa omistamansa Tarkin talon Satalinnan parantolalle huoltokodin perustamista varten. He olivat saaneet ajatuksen lahjoitukseensa vuonna 1927 osakunnan kesäretken aikana. Kunnostustöiden jälkeen Tarkin työhuoltolaosasto vihittiin tarkoitukseensa joulukuun lopulla 1932.

Satalinnassa suoritettiin vuosina 1931–1932 kuvauksia parantolan elämästä kertovaa lyhytelokuvaa varten. Siinä yhteydessä syntyi Maila Talvion kanssa keskustelua tarpeesta valmistaa samasta aiheesta kokoillan elokuva. Tarkoituksena oli poistaa taikauskoista pelkoa keuhkotautia kohtaan ja lisätä luottamusta hoitomenetelmiä kohtaan. Maila Talvio laatikin elokuvaa varten käsikirjoituksen vuonna 1932 ja julkaisi sen pohjalta kirjoittamansa romaanin "Ne 45 000" saman vuoden syksyllä. Käsikirjoitukseen perustuva elokuva sai ensiesityksensä syksyllä 1933. Elokuvaa esitettiin vuoden 1934 aikana kaikkialla maassa yli 1000 kertaa ja sitä kävi katsomassa lähes 200 000 henkeä.

Vielä vuonna 1939 Maila Talvio perusti Satalinnan potilaskunnan hyväksi "Rauha Terhon rahaston". Tuolloin kuollut Rauha Terho oli ollut parantolavuosiensa aikana "Satalinnan toiminnan sielu" ja lähellä "parantolan äitiä", kuten hän oli nimittänyt Maila Talviota. Rauha Terho oli aktiivisesti osallistunut virkistystoiminnan kehittämiseen, tarkoituksena vaikuttaa myönteisesti myös parantolan henkeen. Perustettu rahasto oli tarkoitettu tukemaan näiden tarkoitusperien toteuttamista.

Julkaistu Suomen Lääkärilahti 1992: 33: 3173. Tarkistettu lokakuussa 2000.

Kirjallisuutta

  • Tuulio, T.: Maila Talvion vuosikymmenet 1–2. WSOY. Porvoo 1964, 1965

Lähteet

Artikkeli Arno Forsiuksen kotisivuilla