Henkilökohtaiset työkalut
Markku Niemi


(s. 1948) Paljasjalkainen lahtelainen Niemi on käynyt kauppakoulun ja työskennellyt Lahden kaupungin kirjastossa osa-aikaisena 1980-luvun alusta lähtien.
Harrastuksekseen hän mainitsee internetin välttelyn.

Hän kuvaa kirjoittamistaan jatkuvaksi uusiutumiseksi ja yritykseksi tehdä toisella tapaa ja siten ehkä nähdä toisella tavalla, mikä on mahdotonta. "Toive löytää ulospääsyä rutiineista ja elämän helvetistä, yritys ymmärtää ja löytää ratkaisu selitysten labyrintista. Yritys välttää iänikuista toisarvoisten asioiden tulvaa" Niemi kertoo.

Kaupunki, jota Niemi teoksissaan kuvaa on Lahti, ellei toisin mainita.
Niemi on kirjoittanut kaksi romaania Päiviä (Imprimatur 2000) sekä Mies joka saavutti onnen (Imprimatur 2002)

Tekstinäyte

Se oli sitä aikaa kun hölkkäinnostus alkoi levitä. Kaupungin hämärillä syrjäkujilla, pimeän jo tultua, näin kainoja verryttelypukuisia miehiä juoksemassa tai miksi nimittäin tuota raskasta huohottavaa kömpelönponnetonta liikkumista jossa oli kaikki juoksun tunnusmerkit mutta vauhti pysytteli kävelemisen asteella. Ensi ihmetyksen mentyä katselin heitä osaaottavasti, he olivat pelkureita, kohtalotovereita jotka olivat oivaltaneet saman kuin minäkin, suuret ideathan syntyvät ajan pakotuksesta samanaikaiseksi useammilla tahoilla. He harjoittelivat pimeän suojissa karkuunjuoksemista! Kärsivällisiä raskaita olentoja. Katselin heitä kuin salaliittolaisia.

Päiviä, 2000.

Sirpa katseli suljettua ovea. Häntä arastutti Paavon sulkeutuneisuus, askeettisuus joka oli kovuutta, tahdonvoima jossa ei ollut mitään inhimillistä, ei saanut olla, se oli lujuutta joka ei rakoillut ja johon Sirpan voimat kilpistyivät. Se teki hänet epävarmaksi sillä hän ei päässyt selville miten tosissaan Paavo loi. Hän oli oppinut suhtautumaan varovasti kaikkeen mihin Paavo ryhtyi. Niin, odotus oli nyt ohi, entä sitten? Ei mitään. Joogaharjoitus kestäisi lähes tunnin, sen jälkeen mies kävisi vuoteeseen ja nukahtaisi lähes heti. He eivät puhuneet enää mistään tärkeästä, tai vähemmän tärkeästäkään, jos puhuivat niin Paavo jauhoi uusia aatteitaan ulkoaoppineesti opettajamaiseen tapaan. Mutta omista tunteista ei sanaakaan. Juodessaan hän sentään oli ollut inhimillinen, tarvinnut läheisyyttä ja ymmärtämystä, ollut erehtyväinen, nyt hän puhui kurista ja kieltäytymisestä. Hän oli kuin kone, tehokas ja toimiva.

Mies joka saavutti onnen, 2002.