Henkilökohtaiset työkalut
Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Esikatselukuvaa ei voitu tallentaa kohteeseen
Raimo J. Kinnunen


(s. 1931)

Tietoa kirjailijasta

Sanomalehdissä kirjailijanimellä L`Oignon, eräissä kirjoituskilpailuissa Juhani, Akefalos, Kristiina, S. Lussipoika ja Suporkka

Sysmäläinen kirjailija on syntynyt Rääkkylän Salokylän kansakoululla lähellä Joensuuta.
"Äidin (Hanna Aksa Siviä Kinnunen, os. Salminen) kansakoulun (1938-42) jälkeen Oulun lyseo, josta ylioppilaaksi 1951 kirjoittamalla Anna Leinosen aineesta laudaturin ja saksasta improbaturin.
Isänkin koulua kävin jonkin verran, mutta lähinnä se oli talkookirjojen pitämistä, näyttelemistä talkookerhossa, sotilaspoikuutta, kalastusta möljillä, liikkumista Tolkan soilla, karjan ruokkimista ja kanoottimatkailua ihanalla Kutujoella" Raimo J. Kinnunen kertoo lapsuudestaan.

Kinnunen pääsi ylioppilaaksi Oulun Lyseosta vuonna 1951 ja kävi RUK:n vuonna 1952. Sen jälkeen hän kävi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun (1952-54) sekä suoritti Jyväskylän kesäyliopistossa (1954) filosofisia opintoja akateemikko Oiva Ketosen johdolla.
Hän on työskennellyt kansakoulunopettajana (1954-70), sivukirjastonhoitajana (1954-80) ja peruskoulunopettajana (1970-90). Hän erosi opettajanvirasta vuonna 1990 ja on siitä lähtien ollut vapaana kirjailijana. Hänellä on oma kustantamo ATHANOR, joka on perustettu vuonna 1994. Lisäksi hän on toiminut nukkenäyttelijänä Eevaliisa Holma-Kinnusen Valkea Ratsu -nukketeatterissa.

"Harrastan kasveja, niiden tutkimuksen ja tuntemisen into alkoi Oulun lyseosta rehtori Parvelan tunneilla. Luonto yleensä ja luontoon liittyvät tieteet kuuluvat yleensäkin opettajan maailmaan. Valokuvaaminen on tullut sen kautta tärkeäksi.

Esikoistyttäremme Ritvaliisa ihastui Sveitsiin ja on asunut siellä jo monta kymmentä vuotta, hänen kanssaan poikamme, joka on kotona, pitää yhteyttä tietokoneella Messenger-ohjelmalla. Ritvaliisan tytär on Sandra Gnauck 22 v ja opiskelee Baselin yliopistossa filologiaa. Sähköpostiviestit, niiden liitteinä valokuvat ovat harrastuksiamme.

Tietokoneella teen kirjat, perustimme paitsi yhtiön nimeltä Nukketeatteritalo Musta & Valkea Ratsu Onkiniemelle, niin myös pienen filiaalin sille nimellä Athanor, joka kustantaa paitsi omia, myös Eevaliisan kirjoja. Tärkeintä Athanorille on harrastus eikä suuri liikevaihto. Näin se tuntuu siltä, että harrastukset ja ammatti kulkevat käsi kädessä", Kinnunen kertoo.

Kirjailija on palkittu valtionpalkinnolla runokokoelmasta Kutsumusopettajat (Hannu Mäkelä ja Tuomas Anhava tarkastivat kokoelman) 1969 ja Mikkelin lääninpalkinnolla 1970-80-luvulla sekä Sysmän Kirjakylän Sahti-palkinnolla sysmäläisenä kirjailijana 2001.

Kinnunen kertoo olevansa yhteiskunnallisesti osallistuva vasemmistolaisesti suuntautunut kirjailija, mutta ei kuulu mihinkään puolueeseen.

"Maakunnan tapahtuma tulipalo Onkiniemen koululla 1971 jouluna tuotti minulle aiheen Punainen akka, siniset hiukset – nimiseen romaaniin (Otava 1973) .
Valtionpalkittu Kutsumusopettajat on 1969 tehty paikallisten opettajien hakupapereista.
Sysmän sota (Tammi 1967) on Nuoramoisten taistelun kuvausta ynnä punaisten ja valkoisten välisen sodan esittelyä. Aineistoa sain siihen nykyisinsota-arkistossa olevasta P. H. Bökmanin kirjoituskokoelmasta, johon luokkasotaan osallistuneet kirjoittivat kokemuksensa" Kinnunen jatkaa.

Tuotanto

Romaanit

Sieluton mies. Tammi 1962.

Hirvijahti. Tammi 1964.

Taivas alla. Tammi 1965.

Sysmän sota. Tammi 1967.

Raju veri. Otava 1969.

Punainen akka, siniset teokset. Otava 1973.

Naisrooli. Otava 1975.

Naiskaravaani. Art House 1988.

Valdivia eli Neljäs Varjelija. Art House 1989.

Ruut Munkerin koski. Art House 1991.

Asemapäällikkö. Art House 1993.

Erne ja Tanja : kuvitettu tarina. Athanor 1995 .

Anna. Art House 1998.

Brusinka. Athanor 1995.

Ransu Karvakuono/ Pertti Nättilä, Raimo J. Kinnunen.WSOY 2002.

Anna Haihuntie. Athanor 2002.

Anna ja Johannes. Athanor 2002.

Kirskulinnun aika. Athanor 2003.

Kirskulinnun laakso. Athanor 2004.

Runot

Kutsumusopettajat. Otava 1968.

Kutsumusopettajat; Reputetut; Työttömät. Otava 1976.

Symposiumi. Athanor 1994.

Näytelmät

Raju veri, 1972.

Valkea ratsu, 1975.

Karvakuonot Kulta-Joonaan jäljillä. Yleisradio, TV 2 1984.

Maaherra, 1987.

Kuunnelmat

Maaherra, 1982.

Kätkijät, 1983.

Unissasaarnaajatyttö, 1985. 

Raatokuski. Yleisradio 1986. 

Morsiussaatto, 1987.

Merimetsot. Yleisradio 1987. 

Musta luoti eli kulkijan tarina, 1989. 

Asemapäällikkö. Yleisradio 1998. 

Valdivia eli neljäs varjelija, 1998. 

Popol vuh, 1999.

Osallistuminen antologioihin

Uuden runon kauneimmat 2. Otava 1971.

Elämän kaari. Otava 1982.

Kirjailijat kirjailijoista. Suomalaisia kirjailijoita: Maiju Lassila. Tammi 1982.

Päivän kierto. Otava 1983.

Putkinotkosta sydänmaalle. Mikkelin läänin maakuntaliitto 1983.

Sanojen portille lyhyesti. WSOY 1986.

Unityöt. Otava 1988.

Suomen runotar 1-2. Kirjayhtymä 1990.

Omien teosten käännökset

kuunnelma Unissasaarnaajatyttö (1985) on käännetty englanniksi

Muu tuotanto

Magyar muzeum: Erdelyn haukka (Transilvanian unkarilaisvähemmistöjen puolesta tehty runo). 1991.

Tekstinäyte

Paavo E. Ojanen:

Minä olen pohjalainen.
Minä sanon: tässä ovat paperini,
tiedän niiden huonot ja hyvät puolet,
Te tiedätte ne, jos tutkitte perusteellisesti,
muttatodennäköisesti ette tutki, vaan puututte sanaan
jolla ei ole mitään tekemistä opettamisen kanssa.
En kunnioittavasti, en kohteliaammin,
vaan asiallisesti, rehellisesti, suoraan.
Haluan nähdä eteläisiä seutuja.
Siksi tein tämän.
Mutta palaan Lappiin, ellei siellä voi hiihtää.

Kutsumusopettajat, 1968.