Henkilökohtaiset työkalut

s. 1921 Asikkala
k. 1987

Tietoa kirjailijasta

Runoilija Timo Töyrylä työskenteli kansakoulunopettajana Kemijärvellä, Lohtajalla, Lestijärvellä sekä Viitasaarella (1948-58) sekä päätoimittajana Päijät-Hämeessä (1960-75) ja erikoistoimittajana (1975-).
Hänen tuotantonsa koostuu runoista, joissa on kuvattu mm. sodan aihepiiriä ja sotilaan tuntoja. Hänen myöhemmissä runoissaan on kuvattu eri aihepiirejä kuitenkin keskittyen yksilöllisiin tapahtumiin, kokemuksiin ja tuntoihin.

Helsingin Sanomat (10.4.1946) kuvaa Timo Töyrylää välittömäksi laulajaksi. "On mielenkiintoista huomata, kuinka hänen esikoiskokoelmansa yksinomainen vapaa mitta uuden kokoelman alussa aivan kuin huomaamattomasti muuntuu vetäviksi tanssipoljennoiksi, pukeutuakseen sitten yhä selvemmin säännönmukaisiin mitallisiin kuvioihin. Kuvastuuko tässä nuoren lyriikan sisäinen kehityspakko? Tuleeko kenestäkään suomalaisen vapaan mitan vastaansanomatonta, luovaa modernisoijaa? Sellaiset Timo Töyrylän runot kuin Rikas mies laulaa, Ensimmäinen kottarainen ja Unohdettu hurmio osoittavat että mittaan sidottu lyyrillinen puheääni tai mietesäkeistö on hänen alaansa. Hienostamalla tätä perinteellistä tyyliä hän voi piirtää herkän laulajakuvansa tähänastista selvemmäksi."

Usko Tuukon (Kaleva 26.3.1973) mukaan Timo Töyrylä on parhaimmillaan arkipäivän havainnoissa, elämän monimielisyyden kirjaamisessa: "Ja tietysti juuri silloin, kun kaiken olisi pitänyt olla niin hyvin, oli kaikki huonommin kuin koskaan."

Tuotanto

Runot

Kenttäharmaa nuoruus : runoja. WSOY 1943.

Nyt olen luonasi : runoja. WSOY 1945.

Laula, mustalaispoika : runoja. WSOY 1947.

Kahlaajalinnut : runoja. WSOY 1958.

Kun on kuin on. Petrarca 1969.

Parasta mitä nyt tiedän. Petrarca 1970.

Vuorten vanhuksen veisuja. 1971.

Valitut runot 1940-luvulta. 1971.

Alakulosta latvapaloon. Tekijä 1972.

Vaikka taivaan rantaan. 1983.

Hymyilet viistoon. 1984.

Pulpahdan sinua kohti / Timo Töyrylä .Keskitalven valoa / Annikka Järvinen. 1986.

Muu tuotanto

Elämäkertaa, 1985.

Tekstinäyte

Melankolia Äänislinnassa

Kävelen sateessa ja sumussa
Toukokuun 1 päivän Viertotiellä
ohi rikottujen aitojen ja ikkunain,
yli mustavetisen joen,
- valvonein silmin ja väsynein ajatuksin.
Korpit lentävät raskain siivin
kadoten matalalla roikkuviin pilviin,
vepsäläispoika laulaa tumman melodian.
Kävelen lankkukäytävällä
Toukokuun 1 päivän Viertotiellä
- enkä tahdo palauttaa tajuntaani
yhtäkään selvää kuvaa ohikuluneista päivistä.

Kenttäharmaa nuoruus, 1943.


Kun on kuin on,
voi pikkuruisen perhosen
pikkuruisen siiven sipaisu lasiin
vavahduttaa, kavahduttaa kuin laukaus.


Minulla on todella paljon,
kun minulla on vaimo,
joka ei hyväksy minua
ja hyväksyy,
ja tytär, joka tietää mitä tahtoo,
ja poika, joka tahtoo tietää.

Kun on kuin on, 1969.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 471.
  • Helsingin Sanomat 10.4.1946.
  • Usko Tuukko. Kaleva 26.3.1973, no. 83.