Henkilökohtaiset työkalut

(s. 1931)

Pääasiassa akryyli- ja öljyväreillä työskentelevä taidemaalari, asunut Lahdessa vuodesta 1955.

Tuomo Lukkari kasvoi pienessä Pyhännän kylässä Oulun läänin Ristijärven kunnassa. Ensimmäisen kimmokkeen taiteeseen hän sai katsellessaan sotilaiden piirtelyä vihkoihinsa kodin lisärakennuksen toimiessa näiden lepopaikkana. Vaikka kansakoulu jäi kesken opettajan kanssa riitaantumisen vuoksi, pääsi Lukkari erään kunnallisneuvoksen suosittelemana Kajaaniin opettajaseminaariin.

Seminaarin taidekerhossa tehdyillä akvarelleilla hän sijoittui kolmanneksi opettajainvalmistuslaitosten välisessä kilpailussa. Vuonna 1955 hän sai opettajan paikan Lahdesta ja liittyi Olavi Lanun vetämään maalausryhmään. Uran kannalta ratkaiseva askel oli Taideyhdistyksen piirustuskouluun meno. ”Silloin tapahtui kuin unesta herääminen. Tajusin ihan yhdellä hetkellä, mitä taide on. Vaikka edessä on maisema, se ei ole maiseman jäljentämistä, vaan minun on tehtävä sen maiseman vaikutuksesta kuva.” Lukkari jatkoi edelleen Vapaaseen taidekouluun mm. Unto Pusan oppilaaksi.

Seikkailuja poptaiteen hengessä

Lukkarin erikoisuutena ovat olleet kolmiulotteiset työt. 70-luvun alussa syntyi puhallettavien muovienkelten teossarja. Meksikoon suuntautuneen opintomatkan yhteydessä tehdyt visiitit suuriin yhdysvaltalaisiin museoihin vuonna 1973 voimistivat hänen kiinnostustaan amerikkalaiseen poptaiteeseen. Monenlaisia teemoja, tyylisuuntia ja tekniikoita käyttänyt taiteilija on viime vuosina palannut luontoaiheisiin.

Teosten syntyprosessia Lukkari kuvaa näin: ”Teen useita luonnoksia, joista valitsen. Luonnoksen pohjalta aloitettu työskentely joko pysyy luonnoksessa tai alkaa viedä poispäin suunnitellusta. Jos lopputulos ei miellytä, maalaan päälle ja aloitan alusta.”

Lisälähteenä käytetty taiteilijan haastattelua kirjassa Tuomo Lukkari: Retrospektio (2004), haastattelijana Maija-Riitta Kallio.