Henkilökohtaiset työkalut


s. 1901 Heinolan mlk
k. 1933 Nizza, Ranska

Opinnot ja ammatit


- yo, Heinolan keskikoulu (1920)
- opintoja HY:n historiallis-kielitieteellinen tdk (1920-26)
- stilisti, Suomen ilmoituskeskus (1926-27)
- sanomalehtimies (1927-28), mm. Kuluttajain lehden toimitussihteeri

Jäsenyydet ja kirjallisuuspalkinnot


- Suomen Kirjailijaliiton jäsen
- Valtion kirjallisuuspalkinto (1926, -28 ja -31)
- Suomen kirjallisuudenseuran palkinto (1927, -33)

Uuno Kailaan ensimmäinen runokirja Tuuli ja tähkä ilmestyi vuonna 1922 Kailaan ollessa 21 vuoden ikäinen. Seuraava runokokoelma Purjehtija ilmestyi 1925. Kokoelma sai myönteisen arvostelun. Kailas oli tehnyt myös käännöstöitä. Merkittävimpiä lienee ollut Kaunis Saksa teoksen käännös, joka ilmestyi ennen toista runokokoelmaa.
Silmästä silmään runokokoelmaa joka ilmestyi vuonna 1926, pitivät arvostelijat Kailaan siihen asti tärkeimpänä voittona ja uuden polven huomattavimpana taiteellisena saavutuksena. Neljäs runokokoelma Paljain jaloin 1928 otettiin vastaan saavutuksena, ja se merkitsi runoilijan lopullista nousua maineeseen. Teos toi tekijälleen Kordelinin säätiön ja valtion palkinnon.
Vuonna 1931 ilmestyi Kailaan nähtävästi merkittävin teos Uni ja kuolema. Hänestä tuli "unen ja kuoleman runoilija". Tähän teokseen päättyi kymmenen vuotta kestänyt voimakas luovan työn kausi.
Vuoden 1932 lopussa ilmestyi vielä kokoelma Runoja, johon Kailas oli valinnut ja viimeistellyt aikaisempaa tuotantoaan. Tähän teokseen hän valitsi 105 runoa ja se otettiin kiittäen vastaan.
Uuno Kailaan kuoleman jälkeen julkaistiin samana vuonna runokokoelma Punajuova, johon oli koottu aikaisemmin julkaisemattomia sekä eri lehdissä julkaistuja Kailaan runoja. Vuodelta 1930 on runo Synnyinseutu, joka kuvaa mm. maaseudun pojan jokapäiväisiä näkymiä ja tuntumia.
(Jarmo Haapalainen, 1976)

Uuno Kailaan ystävä Hilja Honkapää (1976) muistelee Kailaan sanoneen aina, että hänen täytyy saada jokin kirjallinen ammatti. "Ensimmäisen runokirjan ilmestymistä tiedettiin odotella, eikä tieto siitä tullut Honkapäähän millään tavoin yllätyksenä. Kaarlo Sarkian runoja Uuno Kailas ihaili kovasti", Honkapää kertoo.

Uuno Kailaan toinen ystävä Arvi Kivimaa kirjoitti Kailaasta: "Hän ei ollut samanlainen kuin muut; hän oli tulisempaa, kiihkeämpää elämänainesta, mikä ilmeni varhain luovana tahtona ja harvinaisena tiedon uteliaisuutena. Tämä koulupoika hämmästytti lähintä ympäristöään kirjoittamalla runoja seikoista, joissa kunnon Heinolan ihmiset eivät olleet huomanneet mitään erityisiä lyyrillisiä rikkauksia, kuten Jyrängön koskesta; mutta kutsumukseensa kypsyvä nuorukainen sai sen säihkymään oman mielikuvituksensa värejä."
(Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen, 1944)

Tuotanto

Runot ja novellit

Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja. Gummerus 1922. 

Purjehtijat. WSOY 1925.

Silmästä silmään : runoja. Helsingin Sanomat 1926.

Paljain jaloin : runoja. Otava 1928.

Uni ja kuolema : runoja. WSOY 1931.

Runoja. WSOY 1932.

Punajuova. Kuoleman jälkeen julkaistu runokokoelma. WSOY 1933.

Novelleja. WSOY 1936.

Valikoima runoja. WSOY 1938.

Isien tie. WSOY 1941.

Runoja. WSOY 1945.

Uuno Kailaan runoja. WSOY 1963.

Uuno Kailas.WSOY 1973. (WSOY kirjallinen äänilevy ; 9).

Runoja. WSOY 1977.

Ja tomust´ alkaa avaruus. Karisto 1984.

Uuno Kailas. Weilin + Göös 1985.

Unen, kuoleman ja intohimon lauluja : valikoima runoja. Otava 1986.

Unten maa. Karisto 1989.

Pulli, Jaakko (säveltäjä). == == Suomalainen rukous [Nuottijulkaisu] / sanoittaja Uuno Kailas. 1965. (Valokopio säveltäjän käsikirjoituksesta.)

Uuno Kailas [Äänite] / runot: Uuno Kailas (1901-1933) ; sävellykset: Jukka Perko & Severi Pyysalo. Ondine 1995.

Osallistuminen antologioihin

Tuulien laulu : runoja. Kirjapaja 1994.

Omien teosten käännökset

Rökskuggan : efterlämnade noveller / Uuno Kailas

med inledning och till svenska av Th. Warburton. Helsingfors 
Schildt 1941.

Muu tuotanto

Aladdin, lampun prinssi. Kulutusosuuskuntien keskusliitto 1928.

Tekstinäyte

Synnyinseutu

Mä muistan talon punaisen
ja pitkän aittarivin,
omenapuut ja nurmikon
ja ruokakellon soiton
ja sirpin kalkkeen tahkohon
ja tuulimyllyn loiton
ja sarat kotipeltojen -
kuin kylvettyinä kivin -

ja koiranputki-pientareet
ja horsmat raunioilla
ja ahot, nuoret lepikot -
niin rikkaat mansikoista -
ja vaarat, joiden hartiot
nous ryhmyisinä soista.
Ne muistan, lapsen askelet
myös tanterilla noilla.

Ja järven lummerantaisen
mä muistan onkiretket,
ja luhtaniityn rentukat
ja uljaan tuohitorven,
mi huhui kautta korven;
ja koivut, mahlaa tiukkuvat...
- Niin loitoll` on ne hetket,
ne kietoo paiste kultainen.

Kas, katsoi, illan ruskottain,
nuor`poika ikkunasta:
vei loitos kultanauha tien -
jonk`yllä pilvet hohti -
etelän ilmaa kohti.
"Mä kerran tietä käyvä lien" -
hän mietti - "maailmasta
viel` laakereita valloittain!"

(ote runosta Synnyinseutu)

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 166-168.
  • Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen. WSOY 1944, s. 492.
  • Jarmo Haapalainen. Etelä-Suomen Sanomat 24.7.1976 (196), s. 5.


Lisätietoa kirjailijasta Internetissä