Henkilökohtaiset työkalut

Veikko Neuvonen (synt. 1944, Lahti) on koulutukseltaan biologi. Hän on radiotoimittaja ja Yleisradion Luontoillan pitkäaikainen juontaja. Veikko Neuvosen lapsuudenkoti sijaitsi Lahden silloisella laitakaupungilla, pientaloauleella Pikku-Viipurissa. Hänen vanhempansa olivat Sortavalasta tulleita evakkoja. Perheen isä toimi Lahdessa vähittäiskauppiaana. Oppikoulua Veikko kävi Lahden keskikoulussa, josta myöhemmin tuli Launeen yhteislyseo. Jo kouluaikoina Veikko oli aktiivinen luontoharrastaja sekä partiossa että koulun luontokerhossa. Toinen Veikon nuoruuden lempiharrastus oli koripallo, jota hän pelasi Lahden yhteislyseon joukkueessa.

Opinnot ja ura

Luontoharrastukselleen omistautuneena Veikko aloitti biologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1965 tähtäimessään biologian opettajan ura. 1960-luvun lopulla hän opetti maantietoa entisessä koulussaan Launeen yhteislyseolla. Luonnontieteiden ohella Veikkoa kiinnostivat kehitysmaakysymykset. Opettajan uran sijasta opiskeuaikana tehdyt valinnat veivät Neuvosta kuitenkin kohti toimittajan uraa: hän toimitti sivutyönään tietokirjoja ja oli kesätöissä Yleisradiolla toimittajaharjoittelijana. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi hän työskenteli vielä vuoden 1973 lopulle Kustannusosakeyhtiö Otavan oppikirjatoimittajana ja oli mukana toimittamassa klassikoksi muodostunutta Koulun biologia -oppikirjasarjaa. Vuoden 1973 lopulla Neuvonen siirtyi vakituiseksi toimittajaksi Yleisradion kulttuuri- ja tiedetoimitukseen. Ensimmäisiä hänen toimittamiaan ohjelmia oli Viikon luontoääni, jonka myötä Neuvonen kiinnostui luontoäänitteiden tekemisestä.

Legendaarinen Luontoilta sai alkunsa radiossa jo vuonna 1975. Televisioidut lähetykset alkoivat vuodesta 1982, ja kuvausryhmä kierteli ympäri Suomea. Lahdessa Luontoillan kuvauspaikkana on ollut Vesijärven satama. Paitsi Luontoillan nokkamiehenä, Veikko Neuvonen on tehnyt merkittävän elämäntyön myös radion luontoäänitearkiston kerääjänä. Keruuretkien myötä äänitteille on tallentunut päijät-hämäläistä äänimaisemaa: Neuvosen keruuretkien tukikohtana on usein toiminut Nastolassa sijaitseva perheen kesäpaikka. Eläkkeelle jäätyäänkin Veikko Neuvonen on jatkanut työtä lähiluonnon ja luonnonsuojelun puolesta. Hän on WWF:n Perintömetsä-toimikunnan puheenjohtaja.

Palkinnot

  • Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto elämäntyöstä, 1984
  • Suomen Kuvalehden journalistipalkinto, 1998
  • Ympäristötoimittajien yhdistyksen kunniajäsenyys
  • Metsästäjäin keskusjärjestön Eräjournalisti-palkinto, 2008


Teokset

  • Luonnonkaunis Suomi. Valitut Palat, 1977. (Toim. Veikko Neuvonen, Arno Rautavaara, Teuvo Suominen.) WWF:n Vuoden luontokirja.
  • Sata kertaa luontoilta. Yleisradio, 1982.
  • Luontoilta - kysymyksiä ja vastauksia Suomen luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista. Tammi, 1985.
  • Luontoilta 2 - kysymyksiä ja vastauksia Suomen luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista. Tammi, 1988.
  • Luonnonystävän Suomi. (Toim. Veikko Neuvonen, Seppo Vuokko, Dick Forsman). Valitut Palat, 1988.
  • Luontoilta 3 - kysymyksiä ja vastauksia Suomen luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista. Tammi, 1995.
  • Luonnollisia muutoksia . Kaksikymmnetä vuotta Luontoiltoja. Yleisradio, 1995.
  • Lahtelaisia - totta kai: Pojat muistelevat 1950-luvun Lahtea. (Toim. Veikko Neuvonen, Pekka Laaksonen) Edita, 1996.
  • Luontoilta - mielenkiintoisimmat luontohavainnot selityksineen. Tammi, 1997.
  • Tarkkana luonnossa. (Kuvat Hannu Hautala). Yhtyneet kuvalehdet, 2004.
  • Neuvonen, Veikko: Löytöretkiä Suomen luontoon. Genimap, 2006.
  • Neuvonen, Veikko: Suomi ilmasta. (Kuvat Hannu Vallas). Tammi, 2007. WWF:n Vuoden luontokirja.
  • Neuvonen, Veikko: Muutoksia Suomen luonnossa. Otavamedia, 2009.
  • Neuvonen, Veikko: Suomen 100. Luontokohteet. Karttakeskus 2010.
  • Neuvonen, Veikko: Rakennettu Suomi ilmasta. (Kuvat Hannu Vallas). Tammi 2011.
  • Suomen Lapin lumous. (Toim. Veikko Neuvonen). Tammi 2012.


Aiheesta muualla

WWF:n Perintömetsä-ohjelma

Lähteet

  • Kalliola, Iiris: Luontoillan seitsemän veljestä. Helsinki, Tammi, 2013.