Henkilökohtaiset työkalut

Arno Forsius

Julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/wuorinen.html

Willehad Wuorinen (1849–1924) – hollolalainen kansanvalistuksen, raittiusaatteen, rokotustoiminnan ja kotiseututyön edistäjä

Willehad Wuorinen on oivallinen esimerkki itseoppineesta kansanmiehestä, joka uutteruutensa seurauksena kohosi merkkihenkilöksi kotiseudullaan. Willehad Kustaanpoika, joka sittemmin otti sukunimen Wuorinen, syntyi vuonna 1849 Yli-Köllin mailla Hollolan pitäjän Jalkarannan kylässä. Hän avioitui Orimattilan Simolasta kotoisin olleen Anna Helena Jaakkolan kanssa ja perheeseen syntyi viisi lasta, tytär ja neljä poikaa. Willehad Wuorinen kuoli 75-vuotispäivänään helmikuussa 1924.

Opettaja

Willehad Wuorinen sai ainoan kouluopetuksensa 1860-luvun alussa kiertokoulussa, joka silloin laajentuessaan ulottui ensimmäisen kerran Jalkarannan kylään. Sen jälkeen Wuorinen oli muutaman vuoden töissä Lahden Uudella sahalla. Hän oli aina kiinnostunut ympärillään tapahtuvasta toiminnasta. Samalla hän harjaantui nopeasti kaikenlaisissa kirjallisissa tehtävissä. Wuorisen kyvyt tunnettiin pitäjällä ja niinpä hänet valittiin vuonna 1875 kiertokoulun opettajaksi uuteen Vesikansan piiriin. Kun piiri myöhemmin jaettiin kahtia, toimi Wuorinen opettajana Lahden piirissä aina vuoteen 1905 saakka. Opettajaksi häntä kutsuttiin kuitenkin jatkuvasti kuolemaansa saakka.

Kiertokoulun opettajan palkka oli tuolloin varsin vähäinen ja sen vuoksi Wuorinenkin hankki lisäansioita lähettämällä kirjoituksia sanomalehtiin, tekemällä perunkirjoituksia ja kauppakirjoja, toimimalla rokottajana ja jopa sahoja teroittamalla. Vuonna 1896 Wuorisesta tuli J. K. Paasikiven suosituksen perusteella Vakuutusosakeyhtiö Suomen asiamies ja matkatarkastaja. Se paransi merkittävästi Wuorisen taloudellista tilaa ja niin hän saattoi kouluttaa kaikki viisi lastaan, joista kolme poikaa suoritti korkeakoulututkinnon.

Rokottaja

Rokotus isorokkoa vastaan oli sujunut Hollolan seudulla kehnonlaisesti vuosikymmenien ajan. 1870-luvun lopulla Hollolan rokotuspiiri oli tilapäisen rokottajan varassa. Vuonna 1879 saatiin ylimääräiseksi rokottajaksi Willehad Wuorinen, joka ryhtyi tähänkin toimeen koko tarmollaan. Hän ei kaihtanut vaivannäköä ja etsi asunnoistaan ne lapset, joita ei tuotu kuulutetuille rokotuspaikoille. Lisäksi hän teki ylimääräisiä rokotuskäyntejä moniin paikkoihin ottamatta niistä erillistä korvausta. Piirilääkäri K. A. Ringbom totesikin vuosikertomuksessaan, että Willehad Wuorinen on ihminen, "joka rauhallisesti ja vakavasti esittää asiansa sekä ymmärtää keskustella rahvaan kanssa ja kohdella maltillisesti sitä ja sen pikku lapsia."

Vuonna 1880 Wuorisesta tuli Hollolan rokotuspiirin vakinainen rokottaja, jonka alueeseen kuuluivat Hollolan kunnan ja Lahden kauppalan lisäksi Asikkalan ja Padasjoen kunnat. Vuonna 1883 annetun rokotusasetuksen perusteella rokotus siirrettiin kuntien tehtäväksi ja se tuli asteittain pakolliseksi, Hämeenlinnan läänissä vuonna 1888. Tuolloin Wuorinen on aivan ilmeisesti valittu Hollolan kunnan rokottajaksi, vaikka asiaa ei voidakaan varmistaa pöytäkirjojen katoamisen vuoksi. Vuonna 1892 Wuorinen sai luvan toimia rokottajana myös Lammin kunnassa. Lahden tultua vuonna 1905 kaupungiksi Wuorinen jatkoi ilman mitään sopimuksia tai määräyksiä myös kaupungin rokottajana. Vuonna 1919 hän erosi rokottajan toimesta saavutettuaan 70 vuoden iän, oltuaan rokottajana Hollolan ja Lahden alueella peräti 40 vuoden ajan. Hollolan kunta myönsi Wuoriselle 300 markan vuotuisen eläkkeen ja Lahden kaupunki luovutti hänelle 2000 markan lahjapalkkion.

Raittiusmies

Willehad Wuoriselle antoi sysäyksen raittiustoimintaan 1870-luvun lopulla talollinen Erik Savola eli Pippo, Lahden kylän Pipon talon omistaja. Wuorinen teki työtä raittiuden hyväksi kyliä kiertäessään ja sen lisäksi hän lähetti sanomalehteen "Uusi Suometar" useita raittiutta puoltavia kirjoituksia. Niissä hän totesi, että Hollolassa oli paljon viinan ja oluen myyjiä ja käyttäjiä, joiden aiheuttamaa turmelusta vastaan oli käytävä yksimielisesti taisteluun. Wuorinen viittasi juomarien aiheuttamiin häiriöihin sekä vaimojen ja lasten kärsimyksiin. Vuonna 1881 Wuorinen kirjoitti näin: Wielä lopuksi lausun, että ei ainoastaan minun, mutta myös monen maalaisemme mielipide on se, että kaikki juowuttawat juomat pitäisi tulla kokonaan maastamme poistetuksi, paitsi se mitä lääkkeissä tarwitaan; ja että sitä wastaan jokaiseen kuntaan erityinen lääkäri ja rohtola asetettaisiin y.m. siwistyslaitoksia. Kaikessa yksinkertaisuudessani pyydän, että jokainen kansamme etuja harrastawa alkaisi myös harrastaa ja toiwoa wielä kerran päästäwän sen onnen perille.

Noihin aikoihin turkulainen opettaja Kaarle Juhana Werkko, eräs suomalaisen raittiusliikkeen uranuurtajista, oli lähettänyt kirjeen Laitilaan opettaja J. Wuoriselle ja kehottanut tätä hankkimaan jäseniä vuonna 1882 perustettuun Turun ehdottomaan raittiusseuraan ja myymään raittiuskirjallisuutta. Jonkin sekaannuksen takia kirje eksyi Lahden kautta opettaja Willehad Wuoriselle, joka kyllä huomasi sen tulleen väärään paikkaan. Hän ilmoitti asiasta lähettäjälle ja kertoi samalla halunsa toimia kirjeen kehotuksen mukaan, jos tehtävä hänellekin uskottaisiin. Näin tapahtuikin ja Hollolasta liittyi Wuorisen aloitteesta seitsemän henkilöä jäseneksi Turun ehdottomaan raittiusseuraan.

Pian kävi kuitenkin selväksi, että myös Lahteen oli saatava yhdistys, jonka tarkoituksena olisi vastustaa juovuttavien juomain käyttämistä ravinto- ja nautintoaineena, edistää raittiutta tavoissa, ja pelastaa juoppouteen vajonneita ja poistaa niitä epäkohtia, jotka juoppouteen johtavat. Vuorisen aloitteesta perustettiinkin elokuussa 1884 Lahden ja Hollolan ensimmäinen raittiusseura Säde I, joka harjoitti etenkin alkuaikoina arvokasta yhteiskunnallista toimintaa Lahden seudulla.

Kirjoittaja

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, Willehad Wuorinen oli ahkera kynänkäyttäjä, joka 1870-luvun lopulta alkaen lähetti kirjoituksia sanomalehtiin, alkuaikoina valtakunnalliseen "Uuteen Suomettareen" ja 1900-luvun alusta paikallisiin sanomalehtiin. Wuorisen kirjoitukset perustuivat omiin havaintoihin ja kokemuksiin sekä perimätietoon. Niissä käsiteltiin paikkakunnan historiaa, perinnettä, tapahtumia, sivistysoloja ja raittiuteen liittyviä asioita. Osa kirjoituksista on Hollolan ja Lahden historian tärkeää lähdeaineistoa, mm. moniosainen muistelmasarja "Vanha Hollolan Lahti, Muutamia piirteitä wanhojen muistojen mukaan" vuosina 1910–1911 sanomalehdessä "Lahti". Wuorinen on myös laatinut käsikirjoituksen "Hajanaisia piirteitä Hollolan historiasta, vanhemmasta ja uudemmasta". Lisäksi hän on merkinnyt muistiin Hollolan seudulta paljon kansatieteellistä tietoutta metsästyksestä, kalastuksesta, maanviljelyksestä ja maatalojen ulkorakennuksista. Kaikki nämä kasikirjoitukset on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Valistaja

Willehad Wuorinen oli mukana kehittämässä kirjastotoimintaa Hollolassa ja syyskuussa 1880 kuntakokous valitsi hänet Hollolan kirjaston johtokunnan jäseneksi. Wuorinen toimi vuosikymmenien ajan Kansanvalistusseuran asiamiehenä ja levitti sen kalenteria väestön keskuuteen. Kiertokoulun opettajana Wuorinen ymmärsi kansanopetuksen tärkeyden maaseudun sivistysolojen kohottajana. Kun Hollolan kunnassa 1880-luvulla ryhdyttiin lisäämään koulupiirejä, oli Wuorinen alusta pitäen mukana ajamassa Vesikansan alueen kouluhanketta, joka tosin toteutui Kalliolan Kivistönmäessä vasta vuonna 1896.

Vuonna 1890 kansakoulunopettaja Lindfors Orimattilasta herätti kysymyksen kansanopiston perustamisesta Lahteen. Ajatuksen toteuttajaksi kohosi kuitenkin Willehad Wuorinen, jonka aloitteesta pidettiin tammikuussa 1891 valmistava kokous. Maaliskuussa 1891 asiaa ajamaan valittiin toimikunta, jonka jäseneksi myös Wuorinen tuli. Hän ryhtyi henkilökohtaisesti keräämään opistoa varten varoja kulkien talosta taloon. Lahden Kansanopiston perustava kokous pidettiin lokakuussa 1891 ja opisto voi aloittaa toimintansa vuonna 1893 August Fellmanin omistamassa ja käyttöön luovuttamassa talossa Nikolainkadun varrella (nyk. Vapaudenkatu 8).

Kotiseututyön uranuurtaja

Willehad Wuorinen oli henkilö, joka toimi monipuolisesti kotiseutunsa hyväksi. Hän oli mies, joka osallistui kaikkeen rakentavaan ja eheyttävään työhön koko tarmollaan ja sydämellään. Wuorinen saavutti elämäntyöllään kaikkien kansalaispiirien yksimielisen hyväksymisen. Kansanopiston johtaja Rope Kojonen totesi muistokirjoituksessaan vuonna 1925, että "Willehad Wuorisessa poistui keskuudestamme Lahden seudun huomatuin mies viime vuosikymmenien aikana, persoonallisuus, jommoisia on yleensä vähän meidän päivinämme." Lahden kaupunki on muistanut Willehad Wuorista nimeämällä Jalkarannan kaupunginosaan hänen mukaansa Vuorisenkadun.

Julkaistu aikaisemmin: Hollolan Lahti, Lahti-Seuran tiedotuslehti, 1987: 3: 9–10. Tarkistettu kesäkuussa 2004.

Kirjallisuutta

  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Akat. väitöskirja. Lahden kaupunki. Hämeenlinna 1982.
  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.
  • Halila, A.: Lahden historia. Lahden kaupunki. Lahti 1958 .
  • Järvinen, O.: Lahti ennen meitä. Kylä- ja kauppalakauden vaiheita. Hämeenlinna 1965.
  • Nieminen. K.: Lahden kauppalan historia. Lahden kaupunki. Lahti 1920.